Kävin lomalla ja muistin, miksi kannattaa välillä olla ihan hiljaa ja hissun kissun.

Meteliä on kahdenlaista. On sitä, jota voidaan mitata desibeleillä. Puhetta, musiikkia, kännykän piippauksia, melusaastetta.

Sitten on sitä, joka ei näy desibelimittarissa. Hälinää, ruuhkaa, trafiikkia. Henkistä melua. Sellainen jatkuva hälinän ja hässäkän ilmapiiri.

Molempiin kaivataan vastapainoksi hiljaisuutta. Paitsi hiljaisuutta äänistä ja metelistä, myös hiljaisuutta hässäkästä.

Suomen kielestä puuttuu sana kuvaamaan tätä tilaa. Englannissa sellainen onneksi on. Stillness. Paikallaan olo, pysähtyneisyys, ja näiden tuoma hiljaisuus. Tunne siitä, että mitään ei tapahdu juuri nyt. Rauha.

Silloin kun elämä on täynnä meteliä ja hälinää, hiljaisuus voi tuntua suorastaan ahdistavalta. Koska hiljaisuus ilman rauhaa on kuin yrittäisi laittaa nepparia kiinni nappiin. Mahdotonta. Jo pelkkä seisahtuminenkin voi silloin ahdistaa. Keho on levoton ja mieli juoksee, paikallaan olo muuttuu turhauttavaksi ja vetää jopa raivoksi asti. Tyyppiä “mikä tässä jonossa kestää näin kauan!?”

Ainoa tapa nautinnollisen hiljaisuuden äärelle on altistus. Mitä vähemmän elämässä on ärsykkeitä, sitä vähemmän niitä myös kaipaa.

Hyvä esimerkki on matkalle lähtö. Kotona lähtiessä pakkaan aina mukaan vähintään kolme kirjaa, iPadin digikirjoineen ja lataan puhelimen täyteen katsottavaa ja kuunneltavaa. Loman lopussa huomaan hädin tuskin koskeneeni edes ensimmäiseen kirjaan.

Koska hiljaisuus vie mukaansa nopeasti. Jo yksi hidas lomapäivä riittää hidastamaan tahtia. Kolmen päivän jälkeen et voisi enää kuvitellakaan hankkivasi päivälle enempää kuin yhden ohjelmanumeron. Päivän saldoksi riittää se, että kävit syömässä.

Hiljaisuus on kuin itsehoitoapteekista saatavaa terapiaa.

Sama tapahtuu joogamatolla joka harjoituksessa. Alussa on kova halu tehdä ja päästä liikkumaan, varsinkin jos pää on töiden jälkeen pienessä stressipöhnässä. Mutta mitä hitaampi tempo tunnilla on, sitä vähempi riittää. Kun astut hiljaisuuden maailmaan, ajan käsite alkaa hitaasti muuttua. Alun turhautuminen muuttuu hitauden hyväksymiseksi. Siksi yin-joogassa 90 minuuttia tuntuu hetkeltä, eihän tässä ehditty tehdä kuin kolme asanaa.

Minulle matolla käyminen on tapa varmistaa, että elämässä on hiljaisuutta myös arjessa. Kun joskus tulee taukoja

joogasta, sen huomaa ennen kaikkea kyvyssä olla hiljaa paikallaan. Mitä pidempään olen poissa matolta, sitä rauhattomampi minusta tulee. Ja sitä vaikeammalta matolle paluu myös tuntuu.

Kymmenen päivää ilman mattoa riittää tukottamaan aivot ja suurentamaan huolet vuoren kokoisiksi murhekasoiksi.

Kymmenen minuuttia matolla auttaa kokoamaan pään ja hiljentämään metelin. Hiljaisuus on kuin itsehoitoapteekista saatavaa terapiaa. Paitsi että se on ilmaista.

3 tapaa harjoittaa hiljaisuutta arjessa:

• Järjestä päivä, jolloin teet vain yhden asian ja jätät muun ajan levolle ja tyhjäkäynnille. Jos se on työpäivä, koita järjestää se niin, että teet töitä vain yhden teeman ympäriltä tai keskityt yhdenlaisiin työtehtäviin.
• Vähennä meteliä sieltä mistä voit. Jos kuljet tavallisesti luurit korvilla joka kulkuvälineessä, kokeile olla ilman. Jos kävelet ja naputat tekstiviestiä samalla, lopeta toinen.
• Varaa päivästä 10 minuuttia rauhalliseen istumiseen, joogaan tai hengittämiseen. Kokeile viikko ja katso mitä tapahtuu.