Miksi naapurilla on hienompi soturi kuin minulla? Miksi takareiteni ovat niin kireät? Miksen ole vieläkään zen? Kuulostaako tutulta? Tässä blogissa pohdimme, mitä tehdä, kun suorittajamieli seuraa mukana joogamatolle.

Jooga on kummallinen fyysinen harjoitus. Ainakin verrattuna mihin tahansa liikuntalajiin. Siinä ei pyritä parhaaseen suoritukseen eikä yritetä edetä tasolta toiselle. Päinvastoin, siinä jauhetaan samoja asioita joskus kyllästymiseen asti ja helposti tuntuu, että oma harjoitus ei etene.

Tuskailin itse vuosikausia sen kanssa, että en kehittynyt harjoituksessani. En oppinut seisomaan käsilläni vaikka kuinka yritin, enkä päässyt mihinkään superkauniiseen Instagram-kelpoiseen asanaan. Aloin tuntea olevani huono joogi. Alisuorittaja.

Vasta kun aloin säännöllisesti harjoitella pelkkää meditaatiota, päässäni naksahti jotain. Tajusin, että eihän se käsilläseisonta tule viemään minua lähemmäs meditaatiota. Se on vain asento. Ja meditaatio, jolla tässä tarkoitan paikallaan olemista ja siitä tyydytyksen löytämistä, on lopulta joogan palkitsevin päämäärä. Asanat ovat vain osa joogaaharjoitusta, eivätkä joogan itsetarkoitus. Asanoiden tarkoitus on ennemminkin valmistaa kehoa paikallaoloon ja mielestä irtaantumiseen.

Asanat ovat vain osa joogaaharjoitusta, eivätkä joogan itsetarkoitus.

Tämän havahtumisen myötä aloin antaa itselleni siimaa asanaharjoituksessani ja löysin tyytyväisyyttä siitä, jos pystyin istumaan 10 minuuttia paikallaan hiljaa. Suorituskeskeisenä ihmisenä tästä minuuttimäärästäkin oli helppo kehittää suoritus, joten luovuin jossain kohtaa kellosta kokonaan. Nyt yritän olla tyytyväinen siihen, että edes istun ja yritän.
Tiivistettynä: suorittaminen loppuu, kun päästät irti ajatuksesta, että sinun pitäisi kehittyä tai tulla valmiiksi.

Tiivistettynä: suorittaminen loppuu, kun päästät irti ajatuksesta, että sinun pitäisi kehittyä tai tulla valmiiksi.

Tässä viisi vinkkiä seuraksi matolle, kun suorituskärpänen surraa päässä.

• Ennen kuin tulet matolle, tutkaile omaa energiaasi ja päänsisäistä tempoasi. Mitä jälkiä päivä on jättänyt sinuun? Tuliko vedettyä kahviöverit, onko pää aivan jumissa sähköposteissa suhimisesta, tapahtuiko jotain yllättävää, jossa jouduit venyttämään jaksamistasi äärirajoille? Tunnista ja tunnusta olotila itsellesi. Kun hyväksyt, että nyt on tukkoinen energia tai haavoittuvainen olo, siitä eteenpäin liikkuminen muuttuu paljon helpommaksi.

• Kun astut matolle, aseta pyrkimys. Olet ehkä kuullut intention asettamisesta. Kyseessä on siis traditio, jossa jokaiselle joogaharjoitukselle asetetaan jokin sisäinen pyrkimys, asia, mitä haluat harjoituksen avulla viljellä itsessäsi. HUOM! Älä sekoita tätä tavoitteeseen. Intentio ei ole paikka, minne pitää päästä vaan ennemminkin ominaisuus, jota haluat kokea. Intentio voi olla esimerkiksi kärsivällisyyden kehittäminen tai kiitollisuus tai jokin konkreettisempikin. Mutta kaivele aina hieman pintaa syvemmälle. Jos pyrkimyksesi on esimerkiksi se, että pysyisinpä vatsalihaksia vahvistavassa vene-asanassa hieman pidempään, mieti, mitä tämän toiveen alla on. Haluatko haastamalla itseäsi lisätä itsekuria tai ehkä kärsivällisyyttä? Intentio palvelee sinua myös maton ulkopuolella.

• Pysy omalla matollasi. Itsensä vertaileminen muihin ei useinkaan lisää hyvää oloa – matolla eikä sen ulkopuolella. Jooga ei ole muodostelmaluistelua, kaverin kanssa harjoituksen synkronoiminen on siis täysin turhaa. Jos muiden matoille kurkkiminen on sinulle vastustamaton houkutus, sulje silmät.

• Muista keveys myös voimakkaassa harjoituksessa. Joogan ytimessä ovat sanat sthira ja sukha, jotka tarkoittavat vakautta ja keveyttä. Jokaisen asanan tulisi olla näitä molempia. Eli jos löydät itsesi Soturi II -asanassa puristamassa hampaita yhteen, reidet tulessa ja silmät tuimina, voi olla että vakaudesta on tullut ennemminkin puristamista. Lisää tällöin keveyttä ja ilmavuutta, kokeile voitko pehmentää jostain.

• Hyväksy, että jokainen harjoitus on riittävän hyvä. Jos olet läpi harjoituksen avoimin mielin ja kuuntelet kehon signaaleja, liikut luultavasti tavalla, joka parhaiten palvelee kehoasi siinä hetkessä. Jos pystyt näkemään erinomaisuuden myös sellaisessa harjoituksessa, jolloin energiasi oli matala tai horjuit asanoissasi, alat päästä pois suorituskeskeisyydestä ja tarpeesta olla täydellinen, kohti asioiden hyväksymistä sellaisenaan.

Ja lopuksi. Vaikka luovut suorittamisesta ja itsesi puskemisesta kohti asettamaasi tavoitetta, se ei tarkoita ettetkö voisi sinne joskus silti päästä. Se käsilläseisontakin voi avautua silloin, kun olet päästänyt irti sen tavoittelusta. Kehitystä tapahtuu aina, ja ihan kaikki asiat eivät ole meidän päättäväisyytemme varassa.