Minna Martin aloittaa hengityskoulutuksensa aina kertomalla, että hengitys toimii kahdella tavalla. Kun reagoimme arkisiin tilanteisiin, hengitys mukautuu kokemiimme tunteisiin ja vaikuttaa kehon toimintoihin, sisäelimiin ja aina solutasolle asti. Vastaavasti tapamme hengittää eri tilanteissa kertoo, millaisia vuorovaikutussuhteemme ja kiintymyssuhteemme ovat olleet.

“Hengityksen avulla säätelemme sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa”

Koska emme ajattele hengitystä jatkuvasti, on helppo luulla, että hengitämme koko ajan samalla tavalla. Todellisuudessa meillä on kuitenkin kymmenittäin erilaisia hengitysrepertuaareja eri tilanteisiin. Orgasmi on hyvä esimerkki siitä, miten hengitys reagoi mielihyvään ja viestittää sitä kumppanille. Hätääntyneenä hengitys taas viestii keholle taistele tai pakene -tilasta ja toistaa usein lapsuudesta opittuja malleja. 

Lapsi oppii hengityksensä vanhemmiltaan. Vauvana mukailemme vanhempiemme hengitystä ja matkimme heidän tapojaan reagoida jännittäviin tilanteisiin. Vauvan saamat vastaukset luonnollisiin itkun ja hädän tilanteisiin taas vaikuttavat kiintymyssuhteisiin ja turvallisuuden tunteeseen. Jos kasvuympäristössä on paljon pelkoa ja hätää, ihminen oppii suojautumaan hengityksen avulla.

“Hengitys on työkalu, joka on aina mukana ja siksi sen käyttäminen voisi nopeuttaa monien oireiden hoitoa.”

Happea ei saa lisää haukkomalla sitä. Moni kuitenkin luulee niin. On tyypillistä, että ihminen alkaa hengittää kiivaammin, jos kokee, ettei happi kulje. Kun sisäänhengitys ottaa vallan, elimistö tuulettaa kehosta liikaa hiilidioksidia pois ja syntyy hapen ja hiilidioksidin epätasapainotila. Tällöin puhutaan hyperventiloinnista. Suoraviivaisin päätepiste sille on paniikkikohtaus mutta lievempää hyperventilointia näkee Martinin mukaan paljon. 

Jos kokee hapensaannin vaivalloiseksi, voi olla hyvä pysähtyä omien hengitystapojen äärelle. Samoin silloin, jos huomaa hengittävänsä suun kautta. Suuhengitys voi aiheuttaa itseään ruokkivan kierteen, Martin sanoo. 

“Välillä ihminen hengittää suun kautta siksi, että kokee nenän olevan tukossa. Mutta nenä ei pysy auki, jos sitä ei käytetä.”

Jotkut joogassa harjoitetut voimakkaat hengitystekniikat, esimerkiksi tulihengitys, voivat olla jo valmiiksi hyperventiloiville ongelmallisia. Jos taipumuksena on hengittää pinnallisesti sisään, pitäisi keskittyä nimenomaan hengityksen rauhoittamiseen eikä villitsemiseen. Rauhoittamiseen  riittää välillä vain se, että keskittyy uloshengittämään. 

Voimakkaampien hengitysharjoitusten jälkeen olisi ainakin hyvä tehdä voimakkaampaa lihastyötä eli esimerkiksi dynaamista joogaa. Lihastyöskentely tasaa tulihengityksen aiheuttaman hapen ja hiilidioksidin välisen epätasapainotilan.

No mistä sitten tietää hengittävänsä oikein? Tasapainoinen hengitys on helpompi tuntea kuin nähdä. Se tuntuu rauhalliselta, turvalliselta ja jopa nautinnolliselta. Se sisältää tauon uloshengityksen lopussa. Tauko ei synny pidättämällä vaan hellitämällä ja antautumalla. Siinä tauossa hengityslihakset saavat levätä. 

Kolme tapaa rauhoittua hengityksen avulla:

1. Havainnoi uloshengitystä ja anna ulohengityksen ohjata hengityskierroksiasi sisäänhengityksen sijaan. 
2. Laske sisäänhengityksesi pituus sekunneissa ja yritä saada uloshengitys yhtä pitkäksi. Kun hengitys on yhtä pitkä molempiin suuntiin, voit tietoisesti alkaa pidentää uloshengitystä yhden tai kaksi laskua pidemmäksi kuin sisäänhengityksen. Älä kuitenkaan pakota tai pinnistele. 
3. Käytä oikean käden peukaloa ja nimetöntä sulkemaan ja avaamaan vuorotellen yksi sierain. Sisäänhengitä vasemmasta sieraimesta samalla kun painat oikean kiinni. Paina sierain kiinni aivan nenäluun alta. Vapauta oikea sierain ja hengitä ulos samalla kun suljet vasemman sieraimen, jonka kautta hengitit sisään. Hengitä sisään oikealta ja pidä vasen suljettuna. Vapauta vasen ja hengitä ulos vasemmalta. Toista uudelleen alusta.  

Tutustu Rootsin videopankista löytyviin hengitysharjoituksiin. Päivitämme lisää harjoituksia jatkuvasti.