Yin-sanalla viitataan kiinalaisesta mytologiasta peräisin olevaan yin & yang -symboliin, jossa musta yin-alue edustaa muun muassa pimeyttä, yötä, hiljaisuutta, passiivisuutta ja feminiinisyyttä verrattuna valoisaan, aktiiviseen ja maskuliiniseen yang-alueeseen. Näin ollen yin-jooga nähdään usein vastakohtana dynaamiselle, yang-tyyliselle, joogaharjoitukselle.
Usein yin-joogan opetukseen yhdistetään kiinalaisen filosofian tai lääketieteen perusteita mutta tämä ei ole välttämättömyys. Osa opettajista lähestyy yiniä puhtaasti anatomian ja fysiologian näkökulmasta. Jos menet yin-tunnille, harjoituksen sisältö voi siis vaihdella opettajasta riippuen.
Alla esittelemme viisi tulokulmaa yin-joogaharjoitukseen, joihin saatat törmätä joogatunneilla.
Kehon kudoksiin kohdistuva harjoitus
Eräs yin-joogan pioneereista, Sarah Powers, on asettanut yin-harjoitukselle kolme periaatetta: asetu asentoon sopivalle syvyydelle, pysähdy ja pidä asento jonkin aikaa. Sopivalla syvyydellä viitataan siihen, että yin-asanoissa ei tyypillisesti tavoitella maksimaalista venytystä vaan mietoa tunnetta. Kun asanoissa viivytään useita minuutteja, asanan intensiteetti kasvaa usein ajan kuluessa.
Yin-asanat ovat pitkäkestoisia, matalan intensiteetin venytyksiä, jotka tarjoavat tavan kuormittaa kehoa. Yin-asanoissa ei hakeuduta maksimaaliseen venytykseen, vaan kehon annetaan lempeästi adaptoitua venytykseen ajan ja painovoiman avulla. Venytys on yksi kuormituksen muoto ja keho adaptoituu ja vahvistuu kuormituksesta.
Kaikki liikkuminen kohdistuu aina sidekudoksiin, myös yin-jooga. Kehomme on täynnä sidekudosta. Venytys kohdistuu niin venytettävien alueiden sidekudoksiin, eli esimerkiksi eteentaivutuksissa koko takaketjun sidekudoksiin, kuin myös alueen lihaksiin.
Yleisesti voimme siis todeta, että yin-jooga kuormittaa kehoa. Lempeästi tehtynä se voi auttaa palauttamaan lihaksen lepopituuden, hoitaa sidekudosrakenteita sekä ylläpitää niiden kuntoa.
Osa opettajista sisällyttää yin-harjoitukseen myös faskia- tai triggerpalloilla tehtävää painelua tai hierontaa. Pallojen käytön pyrkimyksenä on esimerkiksi tukea sidekudosten nesteytymistä ja hajottaa niihin syntyneitä, liikettä rajoittavia “solmuja” eli kollageenikuitujen kiinnittymiä. Sidekudosten ja yin-joogan yhteydestä on kuitenkin vielä toistaiseksi hyvin vähän tutkimustietoa, joskin akateeminen kiinnostus sidekudosten manipulointia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Joogayhteisössä käydään kuitenkin keskustelua siitä, kuinka paljon ja millaisilla tekniikoilla on mahdollista vaikuttaa sidekudoksiin.
Meridiaaneja stimuloiva harjoitus
Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että kehon läpi kulkee energiakanavia eli meridiaaneja. Kukin meridiaani on yhteydessä tiettyihin kehonosiin ja sisäelimiin. Kun meridiaanit ovat tasapainossa, keho voi hyvin. Erilaiset kiinalaisen lääketieteen menetelmät käsittelevät meridiaaneja tai niiden varrella sijaitsevia akupisteitä. Yin-joogaa voidaan pitää yhtenä, hyvin lempeänä, tapana luoda tunnetta tai painetta tietyn meridiaanin alueelle. Apuna voidaan käyttää joogavälineitä, kuten blokkeja, vyötä, bolsteria tai faskiapalloja.
Siitä, kuinka suoraan yin-asanoilla voidaan vaikuttaa meridiaaneihin, voidaan olla montaa mieltä. Kuitenkin jo pelkästään huomion suuntaaminen tietylle alueelle kehossa voi tukea kehotietoisuutta ja siten hyvinvointia tietyllä kehon alueella.
Vuodenaikoja kunnioittava harjoitus
Vuodenaikojen vaihteluun perustuva seasonal yin on harjoitus, joka hyödyntää kiinalaisen lääketieteen elementtiteoriaa ja räätälöi harjoituksen kunkin vuodenajan pohjalta. Kiinalainen lääketiede jakaa vuoden viiteen kauteen ja elementtiin (vesi, tuli, maa, puu, metalli). Kullekin kaudelle on nimetty erilaisia fyysisiä ja symbolisia ulottuvuuksia. Kuhunkin vuodenaikaan kuuluvat myös tietyt meridiaanit, ja näin ollen kesällä ja syksyllä tehdään siis erilaista yin-harjoitusta.
Kiinalaisen elementtiteorian ajatuksena on, että tiettynä vuodenaikana kehoon ja mieleen syntyy helpommin tiettyjä puutostiloja. Siksi seasonal yin -harjoitus räätälöidään ehkäisemään epätasapainoa kehossa ja tukemaan elämänvoiman eli qin virtausta kehossa.
Meditaatiivinen harjoitus
Yin-joogaa voi lähestyä myös puhtaasti mielen rauhoittamisen näkökulmasta. Yin-asanoissa vietetyt pitkät pysähdykset toimivat itsessään lyhyinä meditaatioina, ja monelle opettajalle on luontevaa yhdistää yin-harjoitukseen istuvaa meditaatiota tai syvärentoutusta, kuten jooganidraa. Näin ollen yin-joogasta ei tarvitse tavoitella minkäänlaista fyysistä hyötyä vaan sen voi nähdä pelkästään tasapainottavana, henkisenä ja hermostoa rauhoittavana harjoituksena.
Juurikin hermoston rauhoittuminen eli parasympaattisen hermoston aktivoiminen on syy siihen, miksi yinistä tulee usein hyvä olo. Hitaus ja passiivisuus tarjoavat keholle kaivattua lepoa ja laskevat stressitasoja. Meditatiiviseen tilaan pääseminen voi rauhoittaa mieltä ja vähentää ahdistusta.
Restoratiivinen harjoitus
Moni pitää yin-joogaa restoratiivisena eli palauttavana harjoituksena, ja sitä se voi ollakin, jos yiniä vertaa dynaamiseen vinyasa flow -harjoitukseen. Teoriassa restoratiivinen jooga ja yin-jooga ovat kuitenkin kaksi eri harjoitusta.
Restoratiivisen joogan pyrkimyksenä on auttaa kehoa lepäämään ja aktivoida parasympaattista hermostoa. Näin ollen restoratiivisilla asanoilla ei pyritä venyttämään kehoa tai saamaan aikaan tuntemuksia, vaan asentojen päätarkoitus on tukea lepoa, jotta keho voi palautua ja uusiutua – kuten unen aikana. Joogavälineitä käytetään asanoissa tarkoituksenmukaisesti keventämään asanoita ja purkamaan jännityksiä kehosta. Asanoissa viivytään pidempään kuin yin-asanoissa keskimäärin, noin 5–20 minuuttia kerrallaan.
Moni opettaja yhdistää restoratiivisia elementtejä myös muihin yin-harjoituksiin, ja esimerkiksi loppurentoutus voidaan kaikenlaisessa yinissä tehdä hyvin tuetusti joogavälineiden varassa.
Sopiiko yin-jooga minulle?
Niin ihanaa kuin yin-jooga onkin, sekään ei välttämättä sovi kaikille. Koska jokaisen keho ja mieli on erilainen, ainoastaan oman kehon opiskelu paljastaa, onko yin-jooga itselle sopiva joogan laji. Tunnin aikana ja sen jälkeen on hyvä seurata kehon ja mielen tuntemuksia ja tutkailla, palveleeko harjoitus omia tarpeita.
Pelkkä hyvä olokaan ei aina kerro koko totuutta. Esimerkiksi valmiiksi yliliikkuvat ihmiset tuntevat usein vetoa yin-joogaan vaikka yliliikkuvuuden paras vastapaino olisi kehoa vakauttava, dynaaminen liike. Hyvin aktiiviset ja paljon liikkuvat ihmiset taas saattavat pitää yin-joogan pysähtyneisyyttä luotaantyöntävänä, vaikka hermosto saattaisikin sitä nimenomaan kaivata.
Koska kaiken joogan pyrkimyksenä on tasapaino, erilaisia joogasuuntauksia ja tyylejä kannattaa kokeilla ja tunnustella avoimin mielin. Usein paras yhtälö syntyy mahdollisimman monipuolisesta, kehoa ja mieltä eri tavoin harjoittavasta liikkeestä ja levosta.
