Jooga

Kehitä itseäsi joogafilosofian avulla – nämä joogafilosofian käsitteet toimivat sekä matolla että elämässä sen ulkopuolella

Jooga on muutakin kuin asanoita. Joogafilosofia selittää ja antaa syvyyttä niin fyysiselle asanaharjoitukselle kuin elämälle maton ulkopuolella. Kokosimme tähän helposti pureskeltavan paketin joogafilosofian perusteesejä.

Kirjoittanut: Aurora Airaskorpi

On ok harjoittaa joogaa filosofiasta piittaamatta – onhan elämässä tarpeeksi ajateltavaa jo muutenkin. Joogafilosofia on kuitenkin perinteikäs ja pätevä self helpin muoto, joka voi auttaa syventämään joogaharjoitusta ja sataa hedelmää myös elämään joogamaton ulkopuolella. Jos haluat esimerkiksi vapautua muiden ihmisten mielipiteistä, vähentää tarvetta kontrolloida elämää tai kokea muutakin kuin loputonta riittämättömyyttä, joogafilosofia on oiva tuki itsensä kehittämiseen.

Oma kokemukseni joogina ja jooganopettajana on, että jos joogaa harjoittaa vuosikausia, on miltei mahdotonta olla omaksumatta sen filosofiaa. Vaikkei filosofiaa edes varsinaisesti opiskelisi vaan keskittyisi pelkkiin asanoihin, fyysisen kehon harjoitteet alkavat lisätä tietoisuutta myös mielestä, ajatuksista ja arjen pienistä valinnoista. Itse olen huomannut joogan auttaneen minua esimerkiksi armollisuudessa sekä elämän vastaanottamisessa sellaisena kuin se tulee, ja oppinut päästämään irti asioista, joihin tekisi mieli takertua.

Mihin joogafilosofia perustuu?

Tyypillisesti joogafilosofian peruspakettina pidetään Patanjalin joogasutria ja niissä esiteltyä joogan kahdeksanhaaraista polkua. Patajali oli eräänlainen viisas tietäjä, jonka kerrotaan eläneen 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hänen tiedetään kirjoittaneen lukuisia muinaisia tekstejä, joissa käsiteltiin muun muassa joogaa ja sanskritin kieltä. Patanjalin, kuten monien muidenkin intialaisten tietäjien ympärillä on kuitenkin paljon mystiikkaa eikä hänen elämäntarinastaan ole juurikaan varmaa tietoa. Hänen perintönsä, joogan kahdeksan haaraa, jatkaa kuitenkin elämäänsä monen modernin joogakoulun perusopetuksessa.

Mitkä ovat joogan kahdeksan haaraa?

Joogan kahdeksan haaraa muodostavat selkärangan joogan opiskelulle. Haarat voidaan nähdä myös vaiheina, jolloin vaiheiden välille syntyy lineaarinen polku: päästäkseen seuraavaan on selviydyttävä edellisestä. Käytännössä haaroja harjoitetaan nykypäivänä irrallisina toisistaan, ja asanaharjoitus on monelle ainoa joogan haara, jonka he osaavat nimetä. Jos kuulut tähän joukkoon, ei hätää, tämän lunttilistan avulla pärjäät vaativammissakin joogakeskusteluissa kuin munkki luostarissa.

Joogafilosofiassa haarat jäsennellään kahteen ryhmään (yamat ja niyamat) ja loput kuusi ovat itsenäisiä osioita. Koska joogan kahdeksan haaraa sisältävät paljon keskenään samankaltaisia käsitteitä, itseäni auttaa jakaa haarat neljään ryhmään: asenteet, elämäntavat, harjoitteet ja mielentilat.

Ryhmittely on kuitenkin vain oma tapani selkeyttää monimutkaista järjestelmää ja voit halutessasi rakentaa tilalle oman ryhmittelysi, piirtää miellekartan tai kertoa käsitteet tarinan muodossa.

Ryhmä 1: Asenteet eli yamat

Yamat luovat joogan moraalisen perustan ja niitä on viisi:

Ahimsa tarkoittaa väkivallattomuutta itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Väkivallattomuus pitää sisällään sekä teot että ajatukset. On rohkaistavaa pyrkiä kohti lempeyttä ja harmoniaa, poispäin ilkeydestä ja vihamielisyydestä.
Satya tarkoittaa totuudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Satyaa voi harjoittaa joogamatolla olemalla täysin rehellinen itselleen siitä, mitä oma keho ja mieli kulloinkin kaipaa ja kestää. Ihmissuhteissa satya voi tarkoittaa oman vastuun kantamista ja luottamuksen viljelemistä ympärillään.
Asteya rohkaisee olemaan varastamatta muilta. Filosofisesti ajatellen, ihminen on ahne ja varastaa muilta jo sillä, että hän hankkii itselleen maallista omaisuutta muiden kustannuksella, esimerkiksi halpatyövoimalla tai luontoa tuhoavilla tuotantotavoilla. Varastaminen voi ilmetä myös joogamatolla niin, ettei kunnioita toisten tilaa ja rauhaa ja “varastaa” heidän hiljaisuudestaan pitämällä meteliä tai juttelemalla. Asteya rohkaisee luottamaan siihen, että ihminen saa kaiken, mitä tarvitsee. Näin voi myös antaa takaisin siitä hyvästä, minkä on saanut.
Brahmacharya voidaan kääntää pidättäytyneisyydeksi eli esimerkiksi seksuaalisen energian varastoimiseksi. Laajemmassa merkityksessä brahmacharya merkitsee energian käsittelyä ja suuntaamista tiedostavalla tavalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oman energian säännöstelyä tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka imevät itsestä voimia. Bramacharyan toteuttaminen tarkoittaa myös itsensä ravitsemisesta tavoilla, jotka täyttävät omat varastot. Pohjimmiltaan kyse on siis antamisen ja ottamisen tasapainosta.
Aparigraha tarkoittaa takertumattomuutta. Sen mukaan ihminen on vapaa, kun hän ei anna itsensä ulkopuolisten asioiden hallita hänen tyytyväisyyttään. Aparigraha rohkaisee näkemään elämän runsauden tilanteessa kuin tilanteessa ja olemaan kiinnittymättä mihinkään tiettyyn omaisuuteen, kokemukseen, ihmissuhteeseen tai tunteeseen.

Ryhmä 2: elämäntavat eli niyamat

Niyamat edustavat joogin arvostettavia elämäntapoja:

Saucha viittaa puhtauteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Käytännössä se tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että käyt suihkussa ja huolehdit henkilökohtaisesta hygieniasta mutta myös kodistasi ja elinympäristöstäsi. Ajatusten tasolla se tarkoittaa negatiivisten ajatuskierteiden ja ilkeyden välttämistä ja hyvyyteen keskittymistä.
Santosha tarkoittaa täyttymystä ja taitoa arvostaa sitä, mitä sinulla on, sen sijaan että jatkuvasti tavoittelet jotain enemmän. Santosha on siis vastakohta riittämättömyydelle: kokemus siitä, että elämä sellaisenaan riittää ja pystyt olemaan läsnä etkä elä jatkuvassa kaipuussa ja tyytymättömyydessä.
Tapas tarkoittaa itsekuria eli kykyä asettaa rajoja itselle ja hillitä omia tunnereaktioita ja mielihaluja. Vaikka tapas tuo sanana mieleen lähinnä espanjalaiset juustopöydät, sana viittaa sanskritin kielessä tuleen ja polttamiseen. Sisäistä paloa pidetään hyvänä asiana, koska se saa aikaiseksi toimintaa ja kehitystä mutta itsekuria tarvitaan, jotta tuli ei leimahtele vaan palaa lempeänä hiilloksena ja synnyttää siten positiivista kehitystä ympärilleen. Käytännössä tapas on sitä, että harjoittaa joogaa kerran viikossa, tapas on sitä, että kokeilee istua meditaatiossa 10 minuuttia, tapas on sitä, että ei luovuta haasteiden edessä.
Svadhyaya viittaa itsetutkiskeluun ja opiskeluun eli haluun ymmärtää omaa itseä paremmin ja kehittyä ihmisenä. Jooga rohkaisee tutustumaan itseensä, koska sitä kautta tutustuu myös johonkin itseään suurempaan, kutsutaan sitä sitten sieluksi, jumaluudeksi tai universaaliksi yhteydeksi. Itsetutkiskelun ytimessä on kysymys miksi? Miksi harjoitan tietynlaista joogaa, miksi käyttäydyn tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, miksi teen tällaisen valinnan? Kysymällä yhä uudelleen miksi-kysymystä, voi oppia paljon omasta käytöksestään, maailmasta ja suhteestaan muihin ihmisiin, ja päästä kiinni oman käytöksen juurisyihin.
Isvara pranidhana voidaan kääntää epäsuorasti antautumiseksi. Se tarkoittaa vallan ja hallinnan luovuttamista jollekin itseään suuremmalle, olkoon se jälleen universumi, jumaluus tai mikä vaan, mikä resonoi oman maailmankatsomuksen kanssa. Tämän elämäntavan pyrkimyksenä on hyväksyä, että maailmassa on jotain suurempaa kuin minä itse eikä kaikkea voi hallita. Antautuminen edellyttää irti päästämistä ja elämän vastaanottamista sellaisena kuin se kulloinkin tulee.

Ryhmä 3: Harjoitteet

Joogan kahdeksan haaraa pitävät sisällään kolmenlaisia harjoitteita ja ne ovat asana, pranayama ja pratyahara.

Asana kääntyy asettamiseksi tietyllä tavalla ja sillä viitataan joogan fyysisiin asentoihin ja niistä muodostuvaan harjoitukseen. Vaikka asanat ovat tunnetuin joogan haara, on tärkeä huomata, että ne ovat joogan kahdeksanvaiheisen polun keskellä eli vain yksi askel koko matkalla.

Pranayama tarkoittaa elämänvoiman kuljettamista hengityksen avulla. Käytännössä sillä viitataan joogan hengitysharjoituksiin, joihin kuuluvat esimerkiksi vuorosierainhengitys, ujjayi-hengitys ja laskuilla tehtävät hengitysharjoitukset.

Pratyaharalla viitataan aistiärsykkeistä vetäytymiseen. Se tarkoittaa sisäänpäin kääntymistä ja ympäröivän maailman hiljentämistä. Pyrkimyksenä on löytää tila, jossa mieli ja keho pysyvät rauhallisina ja vakaina huolimatta itseä ympäröivistä olosuhteista. Pratyaharaa harjoitetaan esimerkiksi jooga-asanaharjoituksessa: vaativissakin asanoissa pyrimme löytämään rauhan ja pitämään huomiomme omalla matolla sen sijaan, että häiriintyisimme asanoiden tuomasta haasteesta tai muiden joogien tekemisistä. Tämä taito on kuin supervoima myös arjessa. Jos onnistuu esimerkiksi hiljentämään liikenteen melun tai häiritsevän keskustelun pois omasta tietoisuudestaan, sisäinen rauha säilyy mukana kaikkialla.

Ryhmä 4: Mielentilat

Joogan kahdeksan haaraa pitävät sisällään kolmenlaisia mielentiloja ja ne ovat dharana, dhyana ja samadhi.

Dharana tarkoittaa keskittymistä, joka on tavallaan seurausta aistiärsykkeistä vetäytymistä. Jos pääsee tilaan, jossa ympäröivät olosuhteet eivät häiritse, on mahdollista keskittyä käsillä olevaan asiaan, kuten jooga- tai meditaatioharjoitukseen tai vaikka ruoanlaittoon. Länsimainen vastine dharanalle on flow-tila.

Dhyana merkitsee meditatiivista tilaa, jossa ihminen uppoutuu meditaatioon täysin. Dhyana ei siis niinkään tarkoita meditaatioharjoituksia vaan niiden kautta saavutettavaa kokemusta. Erilaisilla meditaatioharjoituksilla ei joogassa ole itseisarvoa vaan ne ovat reittejä tilaan, jossa ihminen on yhtä meditaation kanssa ja hyväksyy pelkän olemisen.

Samahdi on tila, jota pidetään joogan perimmäisenä pyrkimyksenä. Sanan voi kääntää esimerkiksi valaistumiseksi, täyttymykseksi tai autuudeksi. Samadhi ei kuitenkaan ole mikään todellisuudesta irrallinen kokemus, jossa ihminen leijailee elämän yläpuolella täydellisessä autuudessa ja pursuaa rakkautta. Samadhi on ennemminkin kyky nähdä elämä juuri sellaisena kuin se on ja kokea täyttymystä, joka ei ole riippuvainen olosuhteista, tunteista, muista ihmisistä ja mielihaluista.