“Koetko olevasi hengellinen?” minulta kysyttiin tovi sitten, kun annoin ​haastattelun Helsingin Sanomiin​. Jutussa kerrottiin, että moni on kokenut korona-aikana saaneensa tukea mylleryksiin erilaisista hengellisyyden muodoista. Samaan hengenvetoon puhuttiin myös “jooga- ja hyvinvointipiireissä” levinneistä salaliittoteorioista, joiden mukaan koronavirus on keksittyä.

Jäin miettimään, kuinka usein henkisyys ja järki asetetaan vastakkain ja niihin uskovat ryhmät erilleen toisistaan. Logiikka menee käsittääkseni näin: Jos olet henkinen, sivuutat tieteen ja rakennat maailmasi tarinoiden varaan. Jos omaat tieteellisen maailmankatsomuksen, et voi uskoa muuhun kuin logiikan tai ja lukujen todistamaan.

Miksi maailmaan ei mahtuisi molempia?

Enkö voi käyttää kaupassa tutkitusti koronavirusta ehkäisevää kasvomaskia ja lukea illalla netistä horoskooppeja? Miksen voisi noudattaa ayurvedistä ruokavaliota ja käydä hoitamassa akuuttia vatsakipua lääkärillä?

Jako kahteen, toisilleen vastakkaiseen voimaan on yksi elämän toistuvia rakenteita. Yin & yang, sisään- ja uloshengitys, nainen ja mies, yö ja päivä, vasen ja oikea, me ja ne. Vastakohtia riittää. Usein on helpompaa ilmentää tai korostaa jompaa kumpaa vastakohtaa kuin elää niiden välimaastossa.

Ääripää on selkeä piste, keskikohta taas epämääräinen alue, jonka alusta ja lopusta ei ole varmuutta.

Kun määritämme mitä olemme, määritämme samalla mitä kaikkea emme ole. Jonkinlaisena oleminen on siis samaan aikaan olemattomuutta jostain muusta (tiedän, menee aika filosofiseksi tässä kohtaa, koeta kestää). Lokeroimme toisiamme, koska se tekee elämästä helpompaa. Haluamme tietää, onko uusi ystävämme hippi vai kapitalisti, samanlainen vai erilainen kuin me itse.

Onkin ehkä helpompaa kuunnella ja toistaa vain yhden kuoron sanomaa, koska silloin voi huoletta pienentää maailmansa monotoniseksi ja jättää sivuäänet kuulematta. Ajatella olevansa oikeassa ja muut väärässä. Ihanan yksinkertaista.

Mutta onko elämä tosiaan niin yksinkertaista?

Mustavalkoisessa yin yang -symbolissa on pisteet molemmilla puolilla. Valkoisella alueella on musta piste ja mustalla alueella valkoinen. Kumpikaan voima ei siis elä irrallaan toisistaan vaan molemmat sisältävät hitusen toisiaan. Näin syntyy tasapaino.

Samaa voi ajatella järjestä ja hengestä. Ne kukoistavat parhaiten yhteydessä toisiinsa. Henkisyyteen voi pudottaa pienen tipan tiedettä ja logiikkaan pienen tipan mystiikkaa. Syvästi hengellisen ihmisen maailmankaikkeus voi laajentua valtavasti, jos hän ympäröi itsensä tieteilijöillä. Logiikan varaan vannonut taas voi löytää elämäänsä armollisuutta ja vapautta tutustumalla tuntemattomaan.

Siksi myös joogatunneillani käsitellään tieteeseen perustuvaa anatomiaa ja sukelletaan näkymättömään energiakehoon. Siksi kasvatan itsetuntemustani sekä Valviran pätevöittämän psykoterapeutin tuolissa että tanssin ekstaattisesti metsän keskellä retriitissä.

Järki ja henki mahtuvat samaan kehoon, kun hyväksyy elämän olevan ristiriitaista, muuttuvaa ja monien totuuksien sävyttämää.

Yksi ensimmäisiä oppejani joogasta oli: kyseenalaista kaikki, mitä sinulle opetetaan. Se on yhä paras ohjenuorani ristiriitojen kanssa elämiseen. Kyseenalaistamalla ei saa valmiita vastauksia mutta sillä saa luvan ajatella ja muodostaa maailmankuvansa itse.

Järjen ja hengen liiton pohtimiseksi loimme Rootsille podcastin hihhulihei!, jossa ihmisyyttä tutkitaan eri lähestymistapojen kautta. Ensimmäisessä jaksossa juttelimme Tony Dunderfeldtin kanssa siitä, miksi henkisyys leimataan helposti hihhuliksi ja voisiko henkisyyden nähdä positiivisemmassa valossa. Kuuntele jakso Spotifyssa tästä.