Elämäni valinnat ovat johdattaneet minut kuplaan, jossa itsemyötätunto ja itsestään huolehtiminen – trendikkäämmin ilmaistuna self-care, ovat peruskauraa. Instagram-syötteeni täyttyy erilaisista ideoista ja kannustuksista self-care toimenpiteisiin, joita on satoja. New York Timesin tekemän määrittelyn mukaan self-care-osastoon luetaan niin pitkät kävelyt, muiden auttaminen, käsityöt, erilaisten asioiden keräily ja järjestäminen, venyttely, yksin oleminen, kasvonaamiot kuin meditaatioharrastuksen aloittamisen harkitseminen. Itsestään huolehtimiselle on siis niin monia muotoja kuin on harrastajiakin. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat uinti, sauna ja erilaiset aamiaisrituaalit.
Itsestään huolehtimiselle on siis niin monia muotoja kuin on harrastajiakin.
Tiedän, että jotkut vilkuilevat itsestään huolehtimisen trendiä ylenkatsoen. Kenellä on aikaa kaikkeen tähän itsensä hoivaamiseen? Tai rahaa? Self-care on nimittäin myös iso bisnes. Global Wellness Institute on arvioinut hyvinvointibisneksen olevan kansainvälisesti miltei neljän biljoonan euron arvoinen teollisuudenala. Eli mitään hyväntekeväisyyttä itsestään huolehtiminen ei ole. Mutta silti meistä moni on valmis maksamaan siitä. Ja syystäkin.
Miksi itsestään huolehtimista tarvitaan?
Jotta itsestään huolehtimisen merkityksen ymmärtää muunakin kuin pelkkänä trendien perässä juoksemisena, pitää katsoa, miten se vaikuttaa ihmiseen. Yogaland-podcastissa taannoin haastateltu sairaanhoitaja Caitlin Hildebrand totesi itsemyötätunnon ja itsestään huolehtimisen olevan avaimia myös lääketieteellisen terveyden ylläpitämiseen. Jos ihminen kokee olevansa huolenpidon arvoinen, hän osaa myös hakeutua hoitoon, kun kehossa tai mielessä on jotain isommin vialla. Jos itseään ja omia vaivojaan ei ota vakavasti, myös niiden riittävän aikainen toteaminen ja hoito on vaikeaa. Itsestään huolehtimisen oppiminen voikin siksi olla ratkaiseva sairauksien ennaltaehkäisyn muoto.
Itsestään huolehtimista puoltaa myös self-care-harrastusten tarjoama rauha. Kun suurin osa meistä viettää päivämme kännykän tarjoamien ärsykkeiden äärellä, ihan vaan oman äänen kuunteleminen on yhä vaikeampaa. Jos ei kuule omaa ääntään, ei tiedä, mitä mieltä on omasta elämästään eikä kykene tekemään itsestä kumpuavia päätöksiä. Silloin ei myöskään kuule, miten keho todellisuudessa voi ja vakavammatkin krempat voivat mennä huomaamatta.
Toinen self-carea puoltava tekijä on sen tarjoama rauha. Miltei kaikkiin itsestään huolehtimisen lajeihin liittyy jonkinlaista rauhassa tekemistä ja itsensä kanssa ajan viettämistä. Siitähän joogassakin on kyse. Rauhallisessa tilassa olemisesta ja yhteyden löytämisestä omaan kehoon. Mitä kiireisempi elämä, sitä enemmän se huutaa rauhaa vastapainokseen.
Vaikka self-care viittaakin itsestään huolehtimiseen, siinä on kyse myös muista kuin itsestä. Jos elämää sanelee kännykän piippaus ja kaikkien muiden esittämät tarpeet, myötätuntoa ja huolenpitoa joutuu jakelemaan enemmän, kuin sitä olisi annettavana. Jos itse ei saa myötätuntokakusta yhtään palaa, tulee nälkä. Ja kun on jatkuva nälkä, ei voi tarjota ruokaa muillekaan.
Jos itse ei saa myötätuntokakusta yhtään palaa, tulee nälkä. Ja kun on jatkuva nälkä, ei voi tarjota ruokaa muillekaan.
On olemassa sanonta: “Saat sitä mitä annat”. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös sanonnan toinen puoli: “Annat sitä mitä saat”. Jotta sinusta on iloa muille ja voit täyttää omat velvollisuutesi tässä yhteiskunnassa, sinullakin pitää olla energianlähteitä, joilla saat akkusi ladattua. Siihen self-care perustuu ja siksi se on tärkeää.
Jokainen meistä on ansaitsee huolenpitoa, niin itseltämme kuin toisiltamme. Olemme olemassa pitääksemme toisistamme huolta.
Joogassa käynti ei aina ole myötätuntoista
Kaikki, mikä näyttää itsestään huolehtimiselta, ei kuitenkaan sitä ole. Paljon on kyse myös siitä, millä asenteella asioita teet ja minkälainen päänsisäinen ääni tekemistä rytmittää. Yksikään aikataulutettu meditaatio tai vihersmoothie ei riitä ostamaan statusta self-care-guruna. Lenkkeily voi olla itsestä huolehtimista, jos aidosti nautit siitä. Yhtä lailla jooga voi olla kaukana itsemyötätunnosta ja huolenpidosta, jos ruoskit itseäsi siitä, ettet pääse päälläseisontaan. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki, mihin liittyy suorittamista, on ristiriidassa self-caren kanssa. On mahdotonta olla itselleen läsnä ja kuunnella, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu, jos samaan aikaan pyrkii täydelliseen suoritukseen.
Voisi sanoa, että kaikki, mihin liittyy suorittamista, on ristiriidassa self-caren kanssa.
Itsestään huolehtimisen pitäisi lähtökohtaisesti olla ehdotonta. Itse olen siksi lopettanut esimerkiksi uidessani kierrosten laskemisen. Yritän myös käydä kävelyllä ilman kännykkää, koska tiedän että puhelimeni mittaa käveltyjä kilometrejä. Kaikki, mihin liittyy mittaamista menee helposti suorituksen puolelle. Ja kun mitä tahansa harrastusta katsoo suorituksena, siihen jää aina kehittämisen varaa. Hoivaavimpia asioita tuppaavat olemaan ne, missä ei tarvitse kehittyä yhtään mihinkään.
Kolme vinkkiä itsemyötätunnon harjoittamiseen joogassa (tai missä tahansa harrastuksessa):
- Mieti, miksi ylipäätään harrastat joogaa? Tai jos olet joogannut jo pitkään, muistuta itseäsi, mikä sai sinut alun perin matolle?
- Jätä tavoitteet ulos harjoituksesta. Vaikka joogassa harjoitukselle asetetaan usein tarkoitus, intentio, se ei ole sama asia kuin mitattava tavoite. Hyväksi intentioksi riittää, että pyrkii olemaan läsnä omassa kehossa.
- Keskity mielihyvään. Huomioi harjoituksen aikana, mitkä asiat tuottavat sinulle mielihyvää. Kun tunnistat omat self-care -kikkasi paremmin, voit lisätä niitä sinne tänne, tai luopua sellaisesta harjoituksesta, jossa mielihyvää ei synny lainkaan.
