Korvakuulokkeissa pehmeä naisääni kehottaa hengittämään. Olen tehnyt töitä aamusta iltaan ja hengitys on pinnallista. Ääni pyytää tarkkailemaan ajatuksia ja luopumaan niistä kohdassa, missä yksittäisestä ajatuksesta meinaa tulla juna eli ajatusketju. Tänään se on vaikeaa. Pitkän päivän jälkeen mieli on kuin päärautatieasema. 

Äänen mukaan tuossa ajatusten välisessä tauossa lepää meditoinnin idea. Kyky nauttia hetkestä, jossa ei synny mitään uutta. 

Siinä hetkessä ajatusjunakseni muodostuu, kuinka huonossa maineessa tyhjät hetket ovat. Ne yritetään työelämässä mieluummin aina täyttää jollain. Etätöissä palavereiden määrä maksimoidaan, kun fyysisiä siirtymiä ei tarvita. Keskusteluissa arvostetaan niitä, joilla on seuraava lause suussa valmiina, kun edellinen henkilö lopettaa puhumisen. Pysähtely, takeltelu ja ajatusten katkeaminen koetaan hidasteina, suorastaan noloina. 

Asiakaspalvelussa pitäisi ehtiä palvella asiakkaita ennen kuin he joutuvat jonottamaan. Virastoissa lomakkeita tulisi käsitellä nopeammin kuin niitä ehtii kunnolla edes lukea. Tärkeintä on saada suoritus rekisteröityä tai kassakuitti tulostettua.

Taukojen poisjättäminen syö väistämättä tekemisen laatua. Aito kuunteleminen muuttuu lähes mahdottomaksi, jos yrität samalla muodostaa oman seuraavan lauseesi. Se on kuin siivoaisi ja laittaisi ruokaa samaan aikaan. Imuriin kompurointia ja palanutta puuroa pannun pohjassa. Monen asian välillä suhaaminen ei ole millään tapaa tehokasta enkä ole kuullut kenenkään vielä nauttivan siitä. 

Ihmistä ei ole tarkoitettu suhaamisvälineeksi.

Biologiassamme on taukoja jo luonnostaankin. Päivien välissä on tauko. Sisään- ja uloshengityksen välissä on tauko. Ilman näitä taukoja koneistomme ei pysty fyysisesti toimimaan. 

Siksi suoritustenkin välillä kuuluisi olla tauko. Hetki hengittää syvemmin, hetki tuijottaa tyhjyyteen, hetki olla olematta kukaan tai mikään kenellekään. 

Koska taukoja harvoin kukaan antaa, niitä saa ainoastaan ottamalla. Ottaminen taas alkaa tauon paikkojen huomaamisella. Taukoja on lopulta tarjolla kaikkialla. Työpaikan vessassa ennen kuin astut ulos. Vastaamalla ei turhaan kokouskutsuun. Etäpalaverista poistumalla etuajassa. Lounasjonossa seistessä, jos jätät kännykän taskusta kaivamatta. 

Tauko syntyy, kun valitsee olla täyttämättä jokaista tilaa ja luopuu ajatuksesta, että juuri minun pitää olla aivan joka paikassa jatkuvasti. 

Jo pelkän biologiamme vuoksi jokaisella meillä on oikeus laittaa junaradat hetkeksi kiinni ja kiire pauselle. Kukaan ei ole korvaamaton eikä kone.