Joogatunnilta lähdetään usein ajatuksella, olipa ihanaa. Somessa joogan jälkeistä oloa kuvaillaan hashtageilla #yogabliss tai #zen. Mutta joskus on myös ok lähteä kotiin itkun partaalla tai vaikka raivoissaan. Fyysisellä liikkeellä ja meditaatiolla on muukin tarkoitus kuin saavuttaa ultimaattinen zeniläisyys ja rauha.
Kuten elämässä, joogassakaan kaikki olotilat eivät ole kivoja
Pieni aggressio iskee helposti, kun olet ollut yin-joogassa kahdeksan minuuttia paikoillaan nukkuvan kyyhkyn asennossa tai kun sinua on pyydetty hengittämään yli 10 hengityskierrosta syvässä soturi II -asennossa. Pitkillä pidoilla asanoissa on selkeitä fyysisiä pyrkimiyksiä. Yin-joogassa viivymme asanoissa pitkään, jotta saamme venytykset kohdistettua sidekudoksiin lihasten sijaan. Dynaamisemmassa joogassa pidämme pitkiä pitoja haastaaaksemme lihaksiamme. Mutta molemmilla on vaikutusta myös mieleen.
Ne herättävät kysymyksen, mitä sinussa tapahtuu silloin, kun olet äärirajoilla?
Harva meistä elää munkkeina vuoristossa vailla arkisia murheita. Kun tulemme matolle, tuomme mukanamme paitsi sen päivän stressitekijät, myös kaiken sen, mitä kehoomme ja mieleemme on vuosien saatossa hautautunut ja mitä emme ehkä ole itsellemme edes myöntäneet. Tuomme mukanamme pelot ja epävarmuudet ja läheistemme kantamat kivut. Joten ei ole ihme, että kun meille annetaan paljon aikaa tyhjyydessä tai haastetaan asentoon, jossa olomme on epämukava, voimakkaitakin tunteita nousee esiin.
Mielemme etsii hyvää oloa ja välttelee hankaluuksia
Kun menemme arjessa autopilotilla, kehomme hakeutuu usein sellaisiin asentoihin, jotka eivät ole meille hyvästä. Esimerkiksi, kun istut työpöydän ääressä, et todellakaan istu luonnollisesti kovin ergonomisesti. Jalat nousevat helposti tuolin reunalle, selkä pyöristyy ja hartiat lysähtävät. Syynä on se, että olemme lähtökohtaisesti kovin mukavuudenhaluisia. Työskentely lihaksilla ja hyvän ryhdin ylläpitäminen vaativat lihasvoimaa ja sisua. Kun mieli on keskittynyt työntekoon, keho haluaa ottaa rennosti.
Haemme helpotusta ja nopeaa tyydytystä myös mielellemme. Ruoka, juoma ja jatkuva tekeminen ovat hyviä keinoja saada huono olotila nopeasti sivuutettua. Hyvänolon tunnetta ylläpitääksemme välttelemme vaikeita keskusteluja ja nieleskelemme mieluummin kiukkua.
Huonon fiiliksen kohtaaminen vaatii työtä, mielen sisäistä lihasvoimaa.
Siksi hakeudumme helposti sellaisten lajien ja harrastusten pariin, joissa meillä on mahdollista menestyä. Kuten eräs asiakas kerran minulta kysyi “Mikä joogatunneista on hyvä silloin, jos on tosi venyvä. Missä venyvyydestä on eniten hyötyä?”
Vastasin hänelle, että ei ehkä kannata mennä nimenomaan sellaiselle tunnille, missä venytään lisää. Vaan ehkä ennemmin tunnille, jossa haastetaan lihaksia. Jos olet jo hyvä jossain, heikkoutesi ovat aivan jossain muualla. Jotta löydät tasapainon, nimenomaan heikkouksia kannattaa harjoittaa. Eli esimerkiksi venyttää sitä jähmeämpää puolta kehosta ja kehittää niitä lihaksia, jotka ovat surkastuneet.
Mitä tapahtuu matolla, tapahtuu myös sen ulkopuolella
Joogan yhtenä tarkoituksena on paljastaa meille meidän heikkoutemme ja kipupisteemme. Kun opettelet hyväksymään epätäydellisyyden matolla, opit vähitellen hyväksymään sen myös muualla elämässäsi.
Jos juokset koko ajan onnellisuuden tai #yogablissin perässä, jää moni kivulias mutta arvokas oppi omasta itsestä saamatta. Helppoa tyydytystä hakiessa, moni meistä junnaa huonosti voivassa kehossa, koska muutoksen tekeminen tuntuu liian raskaalta tai työssä, josta ei oikeastaan edes pidä. On pelottavaa kokeilla uutta, koska emme ole siinä heti hyviä.
Koko ajan ei toki tarvitse haastaa itseään tai vetää äärirajoilla. Sekin voi mennä överiksi. Elämässä on ehdottomasti myös aikoja, jolloin kannattaa hakea ympärilleen keventäviä ja hyvää oloa tuovia asioita. Uskon kuitenkin, että kestävämpi bliss syntyy siitä, että näkee ja tuntee itsensä kokonaisuutena, niin heikkoudet kuin vahvuudet, eikä pelkää käydä molemmilla puolilla.
Joskus heikkoudet ovat enemmän pinnalla kuin vahvuudet. Joten kun joogaraivo seuraavan kerran iskee, muista, että huoneessa on aina myös monta muuta, jotka eivät todellakaan koe olevansa zen juuri nyt. Ja se on ihan okei.
