Niin ihanaa ja zeniläistä kun jooga onkin, siihenkin voi kyllästyä. Jos aurinkotervehdyksiä toistaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, ja vuodesta toiseen, on todennäköistä, että jonain päivänä – luultavasti useampanakin – tekee mieli vaihtaa tervehdykset hyvästeihin. Kyllästymisessä on usein kyse jonkinlaisesta joogajumista – enkä nyt tarkoita fyysistä jumia vaan henkistä “tämä tökkii, en pääse eteenpäin, ei kiinnosta” -tyyppistä vastareaktiota.
Jumin äärelle on hyvä pysähtyä, koska siitä voi olla omalle harjoitukselle paljon hyötyä.
Itse en olisi koskaan valmistunut joogaopettajaksi ilman tympääntymistä. Koin ensimmäisen joogajumini, kun olin harrastanut joogaa noin kymmenen vuotta ja edennyt systemaattisesti yhä haastavampiin asanoihin. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että käsilläseisonnan tuolla puolen ei enää olisi haasteita ruksittaviksi. Mitäs sitten, kysyin itseltäni ja opettajiltani.
Ratkaisuni oli opiskella lisää, koska arvelin, että suunnanpuute ei ollut merkki siitä, että jooga olisi läpikoluttu. Hakeuduin opettajakoulutukseen. Se toi uutta happea harjoitukseen useaksi vuodeksi. Mutta jumeja on tullut vastaan senkin jälkeen. Viimeksi vuonna 2020 otin puolen vuoden tauon opettamisesta, koska koin, ettei minulla ollut mitään uutta annettavaa. Harjoitin joogaa vain itsekseni ja itselleni. Se muutti harjoitustani ja opettajuuttani.
Enkä suinkaan ole ainoa, joka jumittuu. Miltei jokainen pitkään joogannut tai joogaopettaja on kohdannut jakson jos toisenkin, jolloin on joutunut luopumaan harjoituksesta tai muuttamaan sitä radikaalisti.
Rootsin pitkäaikainen opettaja Jenni Räikkönen törmäsi täysstoppiin ensimmäisenä koronakeväänä. Kotiharjoitus ei enää antanut sitä hyvänolon tunnetta, mihin hän oli tottunut. Ensin hän koitti puskea olotilan läpi. “Yritin löytää takaisin harjoitukseeni yhä uudelleen niinäkin hetkinä, kun ei yhtään tehnyt mieli. Rutiiniin sitoutuminen oli ollut minulle joogaharjoituksessa tärkeää, ja aiemmin innostus oli aina palannut. Nyt niin ei kuitenkaan käynyt, vaan harjoitus tuntui vain lisäävän henkistä ja fyysisistä uupumusta. Lopulta oli pakko pitää tauko.”
Kun oma joogaharjoitus oli vaihtopenkillä, Jenni löysi uuden rutiinin: päivittäiset pulahdukset meriveteen. Kun voimat palautuivat, myös vanha kestävyysjuoksuharrastus palasi elämään. Huomio siirtyi hetkeksi muualle ja joogan harjoittamisesta tuli sallivampaa. “Päätin, että riittää, jos vain laskeudun matolle. Katson mitä tapahtuu enkä odota itseltäni mitään. Tuo aika opetti armollisuutta omaa harjoitusta kohtaan.”
Joogaharjoitus voi tulla haastetuksi myös elämäntilanteen muuttuessa. Jo 20 vuoden ajan joogaa harjoittanut joogaopettaja Meri Mort joutui laittamaan joogan tauolle, kun oma lapsi tuli taaperoikään. “Vauvavuotena vielä jaksoin joogata, mutta seuraavana vuonna väsymys otti vallan. En vain jaksanut, oli pakko luopua säännöllisestä harjoituksesta.” Harjoituksen vähentäminen tuntui henkilökohtaiselta kriisiltä, olihan jooga ollut niin tiivis osa arkea. Lopulta irtiotto joogasta oli kuitenkin hyvä mahdollisuus tutkia omaa suhdettaan lajiin ja muuttaa harjoitusta.
“On hyvä muistaa, että me emme ole olemassa joogaa varten vaan jooga on olemassa meitä varten”, Meri sanoo. Hän ajattelee, että aloittelijan on tärkeää luoda joogasta rutiini, jotta lajista tulee osa elämää. Kun rutiini on olemassa, sen kadottamista ei enää tarvitse pelätä. Tauotkin ovat osa harjoituksen kehittymistä.
Ratkaisu numero yksi: Joskus parasta joogaa on se, että ottaa lepoloman harjoituksesta. Luo tilaa jollekin muulle, ja keskittyy elämän muihin osa-alueisiin. Jumi vapautuu, kun kurinalaisuus putoaa harteilta.
Tylsyyttä ei tarvitse poistaa
Kaikki joogajumit eivät kumpua samasta lähteestä ja jumi voi joskus avautua ilman taukoakin. On tärkeä tunnistaa, onko jumissa kyse esimerkiksi tylsistymisestä, oman elämäntilanteen kuormittavuudesta tai arjen rutiinien muutoksesta. Syiden ymmärtäminen voi vaatia joskus syvällisempääkin filosofista pohdintaa. “Jos joogaharjoitus tylsistyttää, kannattaa kysyä itseltään, mitä tylsyys oikeastaan on”, Meri kehottaa.
Tylsyyden tappaminen ei aina tapahdu lisäämällä virikkeitä harjoitukseen. Esimerkiksi hektisessä elämäntilanteessa voi olla vaikea sietää pysähtymistä ja hiljaisuutta. Kuitenkin juuri silloin tylsyys voi olla tarpeellista.
Tylsältäkin tuntuvasta harjoituksesta voi aina löytää jotain kiinnostavaa. Sekä Meri että Jenni ovat löytäneet joogan yhä uudelleen keskittymällä sen pieniin, yksinkertaisiin ulottuvuuksiin. Meri kertoo palaavansa aina joogan perusteisiin, jos kaipaa jotain uutta. “Välillä pitää poisoppia kaikki ne kerrokset, joita lajin päälle on kasannut. Näin voi nähdä, mikä on alun perin tuonut lajin ääreen.”
Jos oma harjoitus tökkii, Jenni pyrkii katsomaan sitä eri näkökulmasta muuttamalla jonkin yhden asian. “Kun valmistuin joogaopettajaksi, oma harjoitukseni oli hetken aikaa myllerryksessä. Silloin luovuin joksikin aikaa taustamusiikista ja aloin harjoitella hiljaisuudessa. Se näytti harjoituksen uudessa valossa”, Jenni kertoo.
Ratkaisu numero kaksi: Karsi harjoitusta ja yritä löytää tylsyyden keskeltä jokin kiinnostava asia.
Nautinnon pohjalla on suhde omaan itseen
Suhde joogaan voi vaikeutua myös siksi, että suhde omaan itseen on kateissa. Silloin uusi joogasuuntaus tai opettaja voi auttaa hahmottamaan oman harjoituksen eri tavalla ja herättää uteliaisuuden kehoa ja mieltä kohtaan. Sama harjoitus on aivan erilainen, jos sen pystyy aistimaan täysin. Jos yhteyttä ei ole, hyvin aistillisestakin harjoituksesta tulee pelkkä suoritus.
Tympääntyneessä tai väsyneessä mielentilassa on hyvä muistaa, että joogassa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pelkät asanat. Jos liikkuva harjoitus ei juuri nyt motivoi, tilalle voi tuoda pranayaman, meditaation tai joogafilosofian pohdiskelun. Mikä tahansa, mikä vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja mieleen, voi tönäistä sopivalla tavalla eteenpäin.
Joogajumi on myös hyvä hetki havainnoida sitä, mikä joogan merkitys itselle oikeastaan on.
Meri muistuttaa suhtautumaan kadottamiseen mahdollisuutena. “Kun jotain katoaa, jotain muuta tulee tilalle.” Voi olla, että päälläseisonta menettää merkityksensä mutta armollisuus itseä kohtaan kasvaa. Silloin kyse ei ole häviöstä tai menetyksestä vaan ehkä tarpeellisestakin kehityksestä omassa harjoituksessa.
Ratkaisu numero kolme: Vie itsesi jonkin uuden äärelle. Vaihda opettajaa, tyylisuuntaa tai kokeile jotain, mikä on pois mukavuusalueeltasi.
Kysy tämä kysymys itseltäsi, jos haluat kehittää harjoitustasi
Kuten ihmissuhde, myös joogasuhde tarvitsee kyseenalaistamista ja suurennuslasilla tarkkailua aika ajoin. Voi olla, että jooga on alun perin tullut elämään selkäkipujen tai unettomuuden torjumiskeinoksi tai yhdeksi liikuntamuodoksi muiden joukossa. Ajan myötä se on kuitenkin saattanut saada uusia sävyjä. Jumi on hyvä hetki pysähtyä kysymään, mitä jooga merkitsee itselle juuri nyt.
Jos tähän löytää vastauksen, löytää mitä luultavimmin myös reitin eteenpäin. Vastauksia on yhtä monta kuin joogan harjoittajiakin. Merille jooga on tunne itseä laajemmasta yhteydestä ja yhteisöön kuulumisesta, Jennille omaan kehoon palaamista, minulle se on mielenrauhaa ja henkisyyden äärelle pysähtymistä.
Mitä jooga on sinulle?