Sana tantra on monelle tuttu mutta sen määritelmä ja historia ei. Aloitetaan siispä historiasta. Tantran juuret voidaan jäljittää noin 1500 vuoden päähän ja sen alkuperästä on useita teorioita, mutta yleisesti ottaen uskotaan, että se syntyi vastaliikkeenä tiukalle kastijärjestelmälle ja hengellisen tiedon salailulle.

Tantra pyrki tarjoamaan tien henkisyyteen kaikille, riippumatta heidän sosiaalisesta asemastaan tai syntyperästään. Jos aiemmin henkisyyden harjoittajia olivat vain ne, jotka päättivät ryhtyä munkiksi ja viettää elämänsä luostarissa, tantran lähestymistapa ehdotti, että henkiset kokemukset ovat myös niiden ulottuvilla, jotka elävät tavallista elämää. Tantra lupasi sitä harjoittaville ihmisille paitsi henkistä rikkautta myös maallista ja sai sitä kautta jalansijaa etenkin Etelä-Aasiassa. 

No miten tantran voi siis määritellä? Joogafilosofian opettaja Mike Bloch-Levermore kiteyttää tantrisen perinteen “pyrkimykseksi löytää täydellinen harmonia maallisen maailman ja henkisyyden välille.” Tanskassa asuva Bloch-Levermore opettaa tantrista joogafilosofiaa muun muassa joogaopettajakoulutuksissa ympäri maailmaa. 

Hänen mukaansa yksi suurimpia erottavia tekijöitä tantrisen ja sitä edeltäneen henkisen ajattelun välillä oli sen suhde kehoon. 

Ennen tantran aikaa ajateltiin, että ihmisen täytyy irtaantua kehon tahdosta ja tarpeista voidakseen kokea henkisyyttä. Kehon ajateltiin olevan este valaistumisen tiellä ja syvää yhteyttä korkeampaan tietoisuuteen voisi kokea ainoastaan, jos pystyisi nousemaan kehollisen kokemuksen ja aistien yläpuolelle. Tantra haastoi tämän näkemyksen ja näki kehon jumalallisena lahjana, joka voi esteen sijaan olla henkisen kokemuksen väline. 

Tantra levisi Intiasta myös muihin Aasian maihin, kuten Nepaliin, Tiibetiin, Kiinaan, Japaniin ja Indonesiaan. Jokaisessa maassa tantra kehittyi omanlaisekseen. Esimerkiksi Tiibetissä tantralla oli vaikutuksia tiibetin buddhalaisuuteen, joka yhdisti perinteistä tantrista opetusta buddhalaiseen filosofiaan ja harjoituksiin.

Mitä odottaa tantrajoogatunnilta tai opettajalta, joka sanoo vannovansa tantran nimeen?

Jos menet tantriseen periaatteeseen vannovan opettajan joogatunnille tietämättä tunnin sisältöä, sen tantrista ulottuvuutta on mahdoton ennalta arvata. Modernin tantraopetuksen alle voidaan niputtaa kaikenlaisia joogaharjoituksia aina melko perinteisestä flow-harjoituksesta seksuaalisen energian tutkailuun tai toisten silmiin tuijotteluun. Bloch-Levermore näkee tämän osoituksena länsimaisen joogan vaikeasta standardoinnista ennemmin kuin tantran erityislaatuisuudesta. 

“Moderni jooga on cocktail muinaisia intialaisia perinteitä ja vaativaa fyysistä harjoittelua. Joogan opetusta ei ole juurikaan säännelty ja opettajat tulkitsevat filosofiaa ja fyysisiä harjoitteita omalla tavallaan”, hän toteaa. Paras tapa päästä selville tantrisen joogatunnin sisällöstä onkin kysyä suoraan opettajalta. 

Perinteisesti tantriseen joogaperinteeseen yhdistetään kuitenkin kundaliinijoogaa, chakraoppia, hindulaisiin jumaliin kytkeytyviä tarinoita ja mantroja, sekä meditaatiota. Kehon energioiden ymmärtäminen, niiden kuljettaminen ja yhteyden kokeminen ovat usein tantristen harjoitusten ytimessä. Näihin samoihin harjoituksiin voi törmätä kuitenkin myös ei-tantrisiksi tunnustautuvilla joogatunneilla, joten selvän eron luominen on vaikeaa. 

Bloch-Levermore muistuttaa myös, etteivät nykyjoogan oppilaat varsinaisesti kaipaa joogan historiallisia harjoitteita, jotka tehtiin pääosin istumisen tai meditoinnin kautta. Liikkuva asanaharjoitus ei ole koskaan ollut muinaisen joogan keskiössä mutta nykyisin se on ensimmäinen asia, mitä moni mieltää joogaksi Bloch-Levermore toteaa.

“Moderni joogi haluaa saada yhteyden kehoon ennemmin kuin irtaantua siitä.”

Joogaharjoitus on siis tavallaan kääntynyt päälaelleen. 

Bloch-Levermore ehdottaakin, että sen sijaan, että kysymme mitä tantrinen jooga on, meidän tulisi kysyä, mitä jooga ylipäätään tänä päivänä on. 

Nautintoja kurinalaisuuden sijaan? Miten tantrinen joogafilosofia eroaa klassisesta joogafilosofiasta

Yhteistä klassiselle joogafilosofialle ja tantriselle joogafilosofialle on, että ne molemmat pyrkivät lähtökohtaisesti ymmärtämään tietoisuutta. Klassinen lähestymistapa näkee tietoisuuden kuitenkin jonkinlaisena maallisuuden ylittävänä tilana, mikä pitää saavuttaa ja pitää, kun taas tantrinen lähestymistapa näkee kaiken värähtelynä ja sitä kautta osana tietoisuutta, pitäen sisällään myös keholliset ja maalliset ulottuvuudet. 

Eli siis käytännössä mitä? Tantrisen filosofian ymmärryksen mukaan tietoisuustaitoja voi kehittää osana elämää, esimerkiksi ruoanlaitto voi olla tietoisuuden kanssa vuorovaikuttamista yhtä lailla kuin meditaatiokin. Tantra ei nosta mitään kokemusta toisen yläpuolelle, eli ei tarvitse tehdä mitään tiettyä asiaa (kuten pukea kaapua päälleen ja muuttaa metsään), jotta voisi päästä yhteyteen oman ja maailmankaikkeuden tietoisuuden kanssa. 

Bloch-Levermoren mukaan nykypäivän tantriseen aaltoon on kuitenkin eksynyt ajatus siitä, että tantra olisi vain aistillista suklaan syöntiä ja nautiskelun maksimoimista.

“Kyse on kuitenkin siitä, että löytää mistä tahansa kokemuksesta jonkinlaisen syvyyden. Syvyys voi johtaa siihen, että kokemus on nautinnollinen tai ei ole. Nautinnon ei pitäisi olla tantran ohjaava tekijä.”

Jos nautinto ei ole tantran ohjaava tekijä, mikä sitten on? Bloch-Levermore uskoo, että tantran ja alkuperäisten joogafilosofioiden näkökulmasta merkityksellistä on ainoastaan harjoituksen kyky tuoda meidät yhteyteen tietoisuuden kanssa. Jos lopputulokset tai ulkoiset tavoitteet alkavat ohjata joogaharjoitusta, joogan ydin tavallaan katoaa. “Yhtä lailla voimme kysyä, mikä arvo on monimutkaisella vinyasa-sarjalla, jos se ei johda meitä syvemmän yhteyden äärelle?” Harjoitus voi olla miellyttävä, nautinnollinen tai kehoa vahvistava mutta alkuperäisten joogafilosofioiden tavoittelema tietoisuuden tarkastelu katoaa yhtälöstä. 

Miten seksi liittyy tantraan?

Moni tuntee tantraseksin paremmin kuin tantrajoogan, ja kysymykseksi herääkin helposti, liittyykö tantrajoogaan seksuaalisia vivahteita tai oletetaanko tunnilla nakuilua? Vastaus on sekä kyllä ja ei. 

Tantrasta on näet liikkeellä niin sanottuja klassisen tantran koulukuntia sekä neotantran koulukuntia. Neotantra on se, mikä sisältää seksuaalisuuteen ja intiimiyteen liittyviä harjoitteita ja sen sisältö on hyvin kaukana klassisesta tantran määritelmästä. 

Neotantran suuntaus syntyi 1960-1970-luvuilla länsimaissa, kun yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset alkoivat soveltaa tantran oppeja hippiliikkeen arvoihin. Neotantrinen lähestymistapa ei kanna mukanaan tantran muinaisia perinteitä ja kytköksiä hindulaisuuteen vaan sen teoriat ja harjoitteet muodostavat oman kokonaisuutensa. Neotantran nimissä voidaan opettaa tantrista hierontaa tai seksuaalisuuteen liittyviä harjoitteita ja sen teoriapohjaan on sisällytetty myös länsimaista psykologiaa. Näin ollen neotantra on täysin oma, klassisesta tantrasta irrallinen haaransa. 

Miksi tantra puhuttelee länsimaisia joogan harrastajia?

Kiinnostus tantriselle lähestymistavalle on kasvussa kansainvälisessä joogayhteisössä. Kyse voi olla siitä, että kaipaamme paikkoja, joissa meidät hyväksytään kokonaisina mininämme. Monen elämä on niin täynnä kuormitusta ja sääntöjä, että on helpottavaa löytää harrastusten kautta maailmoja, joissa meiltä ei odoteta jonnekin pääsemistä vaan voimme kohdata itsemme monin eri tavoin. 

Kyynisempi tapa katsoa tantrajoogan kasvavaa suosiota on se, että yhä kaupallisempi joogateollisuus kaipaa aina uusia trendejä ja tuotteita. Tantran mainitseminen voi auttaa opettajia brändäämään itseään tai tuoda tunteihin virkistäviä vivahteita. 

Tantrinen ajattelutapa kuitenkin hyväksyy paremmin joogan alati muuttuvan luonteen ja monitahoisuuden, sillä sen perimmäisenä ajatuksena on, että pyhyys ja tietoisuus ovat osa kaikkea.

Nykyihmisille luostariin muuttaminen tai esimerkiksi työn hylkääminen henkisyyden perässä on myös kovin kaukainen ajatus. Ollakseen tantran harjoittaja eli niin sanottu tantrika ei tarvitse irtaantua maallisesta elämästä. Näin ollen tantra antaa luvan yhdistää henkisen maailman ja maallisen maailman keskenään ilman, että niiden välille syntyy ristiriitaa. 

Yksi omia lempikiteytyksiäni tantrasta on “elävä vapautuminen”. Se viittaa siihen, että voimme kokea vapautumista osana elämää sen sijaan, että meidän täytyy paeta omaa arkeamme. Se on tavoite, johon voin sitoutua. 

Haluatko oppia lisää tantrasta? Tutustu Mike Bloch-Levermoren työhön hänen verkkosivuillaan tai Instagramissa tai näihin muihin lähteisiin: 

• Kirjailija ja filosofi Christopher Wallis puhuu Youtube-kanavallaan paljon tantran opetuksista. 
• The British Museum on koonnut tantran historian visuaaliseksi aikajanaksi.
• Yhdysvaltalainen joogajulkaisu Yoga Journal on koonnut sivuilleen kattavan paketin tantrajoogan historiaa ja perinteita.