Aurora Airaskorpi

Minna Martin aloittaa hengityskoulutuksensa aina kertomalla, että hengitys toimii kahdella tavalla. Kun reagoimme arkisiin tilanteisiin, hengitys mukautuu kokemiimme tunteisiin ja vaikuttaa kehon toimintoihin, sisäelimiin ja aina solutasolle asti. Vastaavasti tapamme hengittää eri tilanteissa kertoo, millaisia vuorovaikutussuhteemme ja kiintymyssuhteemme ovat olleet.

“Hengityksen avulla säätelemme sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa”

Koska emme ajattele hengitystä jatkuvasti, on helppo luulla, että hengitämme koko ajan samalla tavalla. Todellisuudessa meillä on kuitenkin kymmenittäin erilaisia hengitysrepertuaareja eri tilanteisiin. Orgasmi on hyvä esimerkki siitä, miten hengitys reagoi mielihyvään ja viestittää sitä kumppanille. Hätääntyneenä hengitys taas viestii keholle taistele tai pakene -tilasta ja toistaa usein lapsuudesta opittuja malleja. 

Lapsi oppii hengityksensä vanhemmiltaan. Vauvana mukailemme vanhempiemme hengitystä ja matkimme heidän tapojaan reagoida jännittäviin tilanteisiin. Vauvan saamat vastaukset luonnollisiin itkun ja hädän tilanteisiin taas vaikuttavat kiintymyssuhteisiin ja turvallisuuden tunteeseen. Jos kasvuympäristössä on paljon pelkoa ja hätää, ihminen oppii suojautumaan hengityksen avulla.

“Hengitys on työkalu, joka on aina mukana ja siksi sen käyttäminen voisi nopeuttaa monien oireiden hoitoa.”

Happea ei saa lisää haukkomalla sitä. Moni kuitenkin luulee niin. On tyypillistä, että ihminen alkaa hengittää kiivaammin, jos kokee, ettei happi kulje. Kun sisäänhengitys ottaa vallan, elimistö tuulettaa kehosta liikaa hiilidioksidia pois ja syntyy hapen ja hiilidioksidin epätasapainotila. Tällöin puhutaan hyperventiloinnista. Suoraviivaisin päätepiste sille on paniikkikohtaus mutta lievempää hyperventilointia näkee Martinin mukaan paljon. 

Jos kokee hapensaannin vaivalloiseksi, voi olla hyvä pysähtyä omien hengitystapojen äärelle. Samoin silloin, jos huomaa hengittävänsä suun kautta. Suuhengitys voi aiheuttaa itseään ruokkivan kierteen, Martin sanoo. 

“Välillä ihminen hengittää suun kautta siksi, että kokee nenän olevan tukossa. Mutta nenä ei pysy auki, jos sitä ei käytetä.”

Jotkut joogassa harjoitetut voimakkaat hengitystekniikat, esimerkiksi tulihengitys, voivat olla jo valmiiksi hyperventiloiville ongelmallisia. Jos taipumuksena on hengittää pinnallisesti sisään, pitäisi keskittyä nimenomaan hengityksen rauhoittamiseen eikä villitsemiseen. Rauhoittamiseen  riittää välillä vain se, että keskittyy uloshengittämään. 

Voimakkaampien hengitysharjoitusten jälkeen olisi ainakin hyvä tehdä voimakkaampaa lihastyötä eli esimerkiksi dynaamista joogaa. Lihastyöskentely tasaa tulihengityksen aiheuttaman hapen ja hiilidioksidin välisen epätasapainotilan.

No mistä sitten tietää hengittävänsä oikein? Tasapainoinen hengitys on helpompi tuntea kuin nähdä. Se tuntuu rauhalliselta, turvalliselta ja jopa nautinnolliselta. Se sisältää tauon uloshengityksen lopussa. Tauko ei synny pidättämällä vaan hellitämällä ja antautumalla. Siinä tauossa hengityslihakset saavat levätä. 

Kolme tapaa rauhoittua hengityksen avulla:

1. Havainnoi uloshengitystä ja anna ulohengityksen ohjata hengityskierroksiasi sisäänhengityksen sijaan. 
2. Laske sisäänhengityksesi pituus sekunneissa ja yritä saada uloshengitys yhtä pitkäksi. Kun hengitys on yhtä pitkä molempiin suuntiin, voit tietoisesti alkaa pidentää uloshengitystä yhden tai kaksi laskua pidemmäksi kuin sisäänhengityksen. Älä kuitenkaan pakota tai pinnistele. 
3. Käytä oikean käden peukaloa ja nimetöntä sulkemaan ja avaamaan vuorotellen yksi sierain. Sisäänhengitä vasemmasta sieraimesta samalla kun painat oikean kiinni. Paina sierain kiinni aivan nenäluun alta. Vapauta oikea sierain ja hengitä ulos samalla kun suljet vasemman sieraimen, jonka kautta hengitit sisään. Hengitä sisään oikealta ja pidä vasen suljettuna. Vapauta vasen ja hengitä ulos vasemmalta. Toista uudelleen alusta.  

Tutustu Rootsin videopankista löytyviin hengitysharjoituksiin. Päivitämme lisää harjoituksia jatkuvasti.

1) Istuminen risti-istunnassa eli sukhasana, tehdään usein harjoituksen aluksi ja/tai lopuksi

Filosofiset perustelut: Risti-istunnassa istumista kutsutaan myös helpoksi asennoksi. Siinä istumisen tulisi olla joogaharjoituksen myötä niin helppoa, että asennossa pystyy meditoimaan pitkiäkin aikoja. Helppo asento symboloi vakaata ja kevyttä olotilaa, jossa voi keskittyä. Sukhasana on kevennetty vaihtoehto lotus-asennolle, jossa jalkaterät nostetaan lonkkien päälle. Lotus edustaa muinaisissa joogan teksteissä valaistumisen keskusta ja luonnollista pyhättöä. Lotukset voi bongata myös chakrojen symboleista. Muinaisten uskomusten mukaan lotus-asennossa istuminen on tila, jossa ihminen on yhteydessä energiakehoon ja vapaa maallisista häiriöistä.

Anatomiset perustelut: Risti-istunta kohdistuu erityisesti lantion ja selän alueelle. Se venyttää nivusia ja sisäreisiä. Asento auttaa myös ylläpitämään ryhtiä ja vahvistaa selkä- ja vatsalihaksia.

Hermostolliset perustelut: Jos risti-istunnassa voi istua mukavasti, se voi tukea hermoston rauhoittumista ja edistää rentoutunutta, rauhallista ja keskittynyttä mielentilaa. Jos asento on kuitenkin hyvin epämukava, rentoutuminen kärsii. Siksi joogaopettajat tyypillisesti suosittelevat hyödyntämään joogavälineitä asennon tukena etenkin pitkissä meditaatioissa.

2) Kissa-lehmäliike eli cat-cow, tehdään usein lämmittävänä liikesarjana tunnin alkupuolella

Filosofiset perustelut: Tämä kissaa ja lehmää muistuttavien liikkeiden yhdistelmä tehdään hengityksen tahtiin. Kun liikkeet tekee keskittyneesti, sulavaan liikkeeseen uppoutuminen voi tuntua jopa meditatiiviselta. Näin se voi auttaa aktivoimaan kehon ja mielen yhteyttä. Koska liike keskittyy selkärangan alueelle ja chakrat kulkevat tällä alueella, asennon ajatellaan myös stimuloivan chakroja.

Anatomiset perustelut: Kissa-lehmäliike liikuttaa selkärankaa ja venyttää selkälihaksia, hartioita ja ranteita. Se voi myös vahvistaa keskivartalon lihaksia, auttaa hahmottamaan kehon linjauksia ja lisätä kehotietoisuutta. Kissa-lehmäliikkeen avulla voi opetella hengityksen ja liikkeen yhdistämistä.

Hermostolliset perustelut: Rauhallisessa tahdissa tehty kissa-lehmäliike vie huomion hengitykseen ja stimuloi näin parasympaattisen, eli rauhoittumista tukevan, hermoston toimintaa.

3) Savasana, tehdään usein joogaharjoituksen lopuksi

Filosofiset perustelut: Savasana, eli niin sanottu kuolleen asento, kuvaa täydellistä rentoutumista ja antautumista lepoon. Se symboloi puhdistumista ja irtipäästämistä ja kutsuu olemaan läsnä tässä hetkessä.

Anatomiset perustelut: Savasana on lepoasento, joka antaa keholle mahdollisuuden palautua ja rentoutua. Siihen yhdistetään usein tiedostavia rentoutusharjoituksia ja rentoutusta tukevia joogavälineitä, jolloin asennossa voidaan viettää pitkiäkin aikoja. Näin savasanassa oleilu voi auttaa vähentämään lihasjännitystä.

Hermostolliset perustelut: Savasana on lepoasento, jossa voidaan esimerkiksi mielikuvien ja rentoutusharjoitusten avulla aktivoida parasympaattista hermostoa. Näin voidaan tukea kehon ja mielen palautumista ja vapauttaa stressaantuneita olotiloja.

4) Kämmenten kääntäminen ylöspäin meditaatiossa tai savasanassa

Filosofiset perustelut: Kun kämmenet käännetään ylöspäin, ne kuvastavat vastaanottavaisuutta ja valmiutta ottaa vastaan uusia kokemuksia.

Anatomiset perustelut: Kun kämmenet osoittavat ylöspäin, lämpö haihtuu niistä tehokkaammin. Siksi dynaamisen harjoituksen jälkeen voi tuntua hyvältä kääntää kämmenet kohti taivasta. Kämmenien kääntäminen ylöspäin vaikuttaa koko käsivarren ja hartian linjaan. Näin se auttaa avaamaan rintakehää, parantaa ryhtiä ja voi auttaa tasapainottamaan eteenpäin kumartumiseen tottunutta ylävartaloa.

Hermostolliset perustelut: Kun kiinnitämme huomion kämmenten asentoon, voimme samalla rauhoittaa hermostoa, etenkin jos asento yhdistetään tiedostavaan hengitykseen.

5) Makuu oikealla kyljellä, tehdään usein savasanan jälkeen

Filosofiset perustelut: Oikealla kyljellä makuu on energeettinen harjoitus. Kehon oikea puoli edustaa dynaamista yang-energiaa ja sille puolelle asettuu myös aurinkoenergiaa symboloiva energiakanava pingala nadi. Voidaan siis ajatella, että kun joogaopettaja ohjeistaa kierähtämään oikealle kyljelle harjoituksen päätteeksi, asento symboloi uutta heräämistä ja nousua harjoituksesta. Toisaalta, kun makaamme oikealla kyljellä, vasen sierain jää päällimmäiseksi ja happi kulkee voimakkaammin sen läpi. Kun hengitämme vasemman sieraimen läpi, voimme samalla aktivoida kehon rauhoittavaa yin-energiaa.

Anatomiset perustelut: Makuu oikealla kyljellä jättää sydämen alueen vapaaksi, sillä muiden elinten paino ei ole sydämen päällä ja tämä voi tuntua harjoituksen jälkeen hyvältä. Raskaana olevia naisia kehotetaan joskus makaamaan vasemmalla kyljellä oikean sijaan, koska tässä asennossa verenkierto on sikiölle optimaalinen. Lyhyen kylkimakuun anatomiset vaikutukset on kuitenkin enimmäkseen symbolisia eikä vasemmalla kyljellä levähtämisessä ole mitään vaarallista tai väärää.

Hermostolliset perustelut: Oikealla kyljellä makaaminen on rentouttava asento ja siten se voi tukea parasympaattisen hermoston aktivoitumista etenkin, jos siihen yhdistetään rauhallinen hengitys.

6) Aurinkotervehdykset, tehdään usein joogaharjoituksen alkupuolella

Filosofiset perustelut: Aurinkotervehdykset juontavat juurensa hindulaisuuteen, jossa aurinkoa pidetään kaiken elämän luojana ja maailman silmänä, joka yhdistää maailmankaikkeuden kaikki olennot toisiinsa. Aurinkotervehdyksissä on siis kirjaimellisestikin kyse auringon tervehtimisestä varsinkin silloin, kun joogaharjoitus tehdään aikaisin aamulla.

Anatomiset perustelut: Aurinkotervehdys yhdistää monia erilaisia liikkeitä, ja toimii siksi lämmittävänä liikesarjana etenkin selälle, lonkille ja reisille ennen muita jooga-asanoita. Aurinkotervehdysten toistaminen on kiinteä osa klassisia joogan suuntauksia, kuten astangajoogaa. Niiden läsnäolo joogatunneilla onkin pääasiassa perinne eikä anatominen must-have. Moni länsimaalainen joogaopettaja korvaakin aurinkotervehdyssarjat muilla joogan asanoilla.

Hermostolliset perustelut: Voimaa vaativat aurinkotervehdyssarjan liikkeet, kuten alaspäin katsova koira ja chaturanga-punnerrus, stimuloivat aktiivista eli sympaattista hermostoa, vilkastuttavat verenkiertoa ja nostavat energiatasoa etenkin, jos sarja tehdään ripeään tahtiin.

7) Kierrot, tehdään miltei missä tahansa vaiheessa harjoitusta

Filosofiset perustelut: Kierrot keskittyvät selkärangan ympärille ja selkäranka puolestaan on joogafilosofioiden mukaan kehon keskeisin energiakanava. Sen ympärillä kulkevat nadeiksi kutsutut energiakanavat sekä chakrat. Kiertojen avulla voidaan siis luoda yhteys näihin energiakanaviin ja saada ylipäätään selkärangan ympärille jähmettynyt energia virtaamaan paremmin.

Anatomiset perustelut: Kierto on yksi selän luonnollisista liikesuunnista. Kiertoja ei kuitenkaan välttämättä tule tehtyä osana normaalia arkea. Joogassa kierroilla pyritään lisäämään selkärangan liikkuvuutta, parantamaan selän verenkiertoa ja vahvistamaan keskivartalon lihaksia. Kierrot auttavat palauttamaan selkärangan neutraaliin asentoon esimerkiksi voimakkaiden taaksetaivutusten jäljiltä. Kierroilla on vaikutusta myös sisäelimiin, sillä ne luovat painetta kehon sisälle ja voivat täten tukea sisäelinten verenkiertoa ja esimerkiksi ruoansulatusta.

Hermostolliset perustelut: Kiertoasennot liikuttavat kehoa ja monet niistä edellyttävät myös lihastyötä. Dynaaminen liike voi aktivoida sympaattisen hermoston toimintaa. Näin vireystila nousee ja olo voi tuntua energisemmältä kierron jälkeen. Kun kiertoihin yhdistetään syvä hengitys, ne voivat myös aktivoida parasympaattista hermostoa ja rauhoittaa mieltä. 

Oletko joskus juossut joogatunnille kiireellä ja tuntenut, miten keho ja mieli sykkivät kiireen luoman hässäkän tahdissa? Oletko kenties päässyt joogatunnin aikana rentoutuneeseen tilaan ja jopa nukahtanut tunnin lopuksi?

Väitän, että joogan kyky kuljettaa meidät hässäkästä rauhan huomaan on yksi tärkeimpiä syitä, miksi jäämme koukkuun joogaan. On ihana tietää, että on olemassa keinoja päästä levolliseen mielentilaan ja sisäiseen rauhaan. 

Jooga on kuitenkin vain välineellisessä roolissa tämän vaikutuksen aikaansaamisessa. Todellisuudessa tästä matkasta vastaa autonominen eli ilman tahdonalaista käskyä toimiva hermostomme. Rentoudumme, koska kehomme parasympaattinen hermosto eli lepohermosto aktivoituu. Se aktivoituu, koska annamme sille oivallisen ympäristön, joka voi sisältää esimerkiksi tietoista hengitystä, rentouttavia asentoja, irtipäästämistä tukevia kehotuksia ja vähä-ärsykkeisen fyysisen ympäristön.

Siltikään jokainen meistä ei rentoudu samalla tavalla ja on päiviä, jolloin stressaantunutta hermostoa on vaikeampi saada pois päältä, vaikka kuinka joogaisi.

Jututin osteopaatti Jutta Aaltoa, joka hoitaa työkseen erilaisia kehon epätasapainotiloja ja kipuja. Hän kertoi, kuinka paljon voimme säädellä hermostomme reaktioita ja mikä vaikutus tällä on kokonaishyvinvointiimme.

Tiedä tämä: Voit vaikuttaa omaan hermostoosi

Aallon mukaan jokaisen on hyvä tietää hermoston ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta ainakin se, että voimme vaikuttaa siihen, miten hermostomme toimii. “Vaikka autonomista hermostoa kutsutaan ei-tahdonalaiseksi hermostoksi, se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi käytöksellämme ja rutiineillamme muokata sitä”, Aalto sanoo ja muistuttaa samalla, että kunkin ihmisen hermosto on yksilöllinen.

Samat harjoitukset eivät automaattisesti saa aikaan samaa vaikutusta jokaisessa, eikä jooga ole taikaluoti rentoutumiseen. Merkityksellisempää on elämäntyylimme, itsetuntemuksemme sekä elämän varrella keräämämme fyysiset ja henkiset traumat, sekä se miten olemme niistä toipuneet.

Kun ihminen hakeutuu Aallon vastaanotolle, hän teettää aina aluksi perusteellisen taustakyselyn. Se paljastaa, minkälaisella keholla, mielellä ja traumoilla ihminen tulee hoidettavaksi ja mikä on siinä hetkessä oleellista. Vaikka osteopatia on kehoa manuaalisesti käsittelevä hoitomuoto, Aalto tietää, että kivut ja kehon vaivat asuvat harvoin pelkästään kehossa. Usein kiputiloilla on pitkät juuret.

“Kun ihminen laitetaan tarpeeksi tiukan paineen alle, stressihermosto eli sympaattinen hermosto yliaktivoituu. Tällöin kehon ja mielen kokemat traumat kumpuavat pintaan ja oireilu alkaa. Kun keho saadaan rentoutumaan, se alkaa hoitaa itse itseään.” Tämä osaltaan selittää sitä, miksi esimerkiksi tietynlainen selkäkipu palaa toistuvasti takaisin ilman mitään selkeää syytä.

Toistuvat vaivat ovat usein stressin ilmentymiä eivätkä välttämättä kytköksissä mihinkään silmin nähtävään onnettomuuteen tai tapahtumaan.

“Taustalla voi olla vanha vamma, jossa hermosto lähtee herkemmin reagoimaan stressiin, mutta itse vamma ei välttämättä ole ongelma. Tai sitten voi olla kyse myös siitä, että alkuperäinen vaurio ei ole koskaan päässyt kunnolla paranemaan esimerkiksi silloisen stressikuorman vuoksi ja siksi se aktivoituu yhä uudelleen”, Aalto sanoo.

Jooga voi auttaa pääsemään rentoutuneeseen tilaan, missä keho ja mieli voivat hyvin ja korjaavat niihin kohdistuneita vaurioita. Syntyy hyvän kierre, jossa hyvä olo lisää itse itseään.

Jooga vahvistaa itsetuntemusta ja ymmärrystä oman hermoston tilasta

Jutan mukaan hermoston kannalta joogan tärkein ulottuvuus on sen tarjoama tila itsetuntemuksen kehittymiselle. Hitauteen, pysähtymiseen ja kehon viestien kuunteluun luotu joogaharjoitus on täydellinen tila oman olotilan havainnointiin, jännittyneisyyden tunnistamiseen ja mahdollisten kipujen tai jännitysten aistimiseen. Pysähtyessä voi myös saada kiinni siitä, minkälaiset ajatusketjut ja tunteet voivat olla kipujen taustalla.

“Kun olet läsnä itsellesi säännöllisesti, on helpompi tehdä rakentavia valintoja, jotka lisäävät hyvinvointia”, Aalto kiteyttää.

Meillä monella on kuitenkin päiviä tai ainakin hetkiä päivissä, jolloin tehokkaimmatkaan rentoutumisharjoitukset eivät kuljeta zen-tilaan. Itse muistan useita kertoja, kun olen mennyt joogatunnille jonkin voimakkaan stressaavan tunteen vallassa ja tuskaillut 90 minuuttia sitä, etten pysty päästämään irti.

Jutan mukaan tällaisestakin joogaharjoituksesta voi olla hyötyä, jos pystyy liikkeen avulla vapauttamaan voimakasta tunnetilaa kehosta, pääsee yhteyteen itsensä kanssa ja ymmärtää, mistä tunne kertoo.

Aallon mukaan rentoutumisessa on paljolti kyse myös turvallisuuden tunteen kokemuksesta. Jos valitsemamme joogatunti tai opettaja ei herätä meissä turvallisuuden ja rauhan tunnetta, ei rentoutumista välttämättä tapahdu. “Vaikka joogaopettajan ja oppilaan välillä ei ole henkilökohtaista suhdetta, kyse on kuitenkin vuorovaikutussuhteesta. Opettajan luonne, tapa puhua ja ohjata vaikuttavat meihin. Siksi on tärkeää löytää opettajat, jotka sopivat itselle.”

Valitse, mihin hermostosi mukautat

Jooga tarjoaa mahdollisuuden hermoston hyvinvoinnista huolehtimiseen, mutta yksittäistä joogatuntia tärkeämpää on, mitä teemme elämässämme joogan ulkopuolella. On hyvä kysyä, onko elämässä paikkoja, joissa voi kääntää huomion sisäänpäin ja hiljentää ulkopuolelta tulevat viestit.

“Etenkin empaattiset ihmiset ovat herkkiä arvioimaan muiden reaktioita ja sitä, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu. Kun huomio on jatkuvasti ulospäin, voi olla vaikeaa kuulla sitä, mitä tarvitsemme”, Aalto toteaa. 

Hermosto mukautuu siihen, mitä sille opetamme. Jos elämämme on hyvin keskeytettyä ja kiireistä, sympaattinen stressihermostomme voi olla jatkuvasti valmiudessa ja siksi meidän on vaikea rentoutua. Kun taas harrastamme hitaampia asioita, kuten hidastempoista joogaa, meditaatiota tai luonnossa kävelyä, luomme samalla hermostolle mahdollisuuksia rauhoittua.

Aalto kuitenkin muistuttaa, ettei mikään yksittäinen harjoitus ole pomminvarma rentouttaja, sillä jokaisen ihmisen triggerit ovat erilaisia. Jollekin hiljaisuus voi olla turvaton tila ja silloin hermostokaan ei rentoudu. Toinen taas voi päästä rentoutuneeseen tilaan jonkin fyysisesti aktivoivan harrastuksen avulla, jolloin rentoutuminen tapahtuu intensiivisen aktivoinnin jälkeen.

Siksi on vain yksi pyrkimys, joka edistää rentoutunutta oloa ja tervettä hermoston toimintaa: tule tutuksi oman mielesi ja kehosi kanssa.

Lisää näitä hermostolle lempeitä tekoja päivääsi ja luo rauhaa arkeesi

1. Aloita päiväsi hengitysharjoituksella.
2. Lähde hitaalle kävelylle ilman päämäärää, aikataulua tai kuulokkeita korvissa.
3. Kalenteroi päivääsi hetki, jolloin kuuntelet, miten kehosi ja mielesi voi.

Jutta Aallon vastaanottotoimintaan ja koulutuksiin voit tutustua osoitteissa:
Juttaaalto.fi
Anatomiakehotietoisuus.fi

Restoratiivinen joogaharjoitus kutsuu luokseen usein silloin, kun takana on pitkä viikko, kovat treenit, tai keho ja mieli ovat päätyneet kellon lailla tikittävään tilaan, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Restoratiivinen joogaharjoitus on mitä parhain kumppani stressaantuneelle ihmiselle, mutta sen hyödyt ylittävät pelkän stressinhallinnan. Restoratiivista joogaa voidaan pitää jopa yhtenä edistyneimmistä joogamuodoista. 

Mitä on restoratiivinen jooga?

Restoratiivinen jooga kuuluu joogakatalogin yin-osastolle, eli hermostoa rauhoittaviin ja meditatiivisiin harjoituksiin, eli tuo vastapainoa yang-tyyppisille harjoituksille, jotka aktivoivat kehoa vaativaan lihastyöhön. Toisin kuin vinyasa-tyyppiset dynaamiset joogan muodot, restoratiivista joogaa on vaikeampaa suorittaa.

Näillä tunneilla kehoa rohkaistaan antautumaan. 

“Täydellinen rentoutuminen on tärkeää koska se opettaa meitä päästämään irti stressistä sekä jännitteistä kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja sielun tasolla. Rentona on helpompi kohdata itsensä juuri sellaisena kuin on.” Näin toteaa Eveliina Holm, joka opettaa restoratiivista joogaa Rootsin studioilla ja vastaa kyseisen tyylisuunnan opetuksesta myös tulevassa Rootsin joogaopettajakoulutuksessa.

Käytännössä niin sanottu restoharjoitus tarkoittaa sitä, että keho asetetaan asentoihin, joita kannatellaan erilaisilla tuilla, kuten vilteillä, bolstereilla, blokeilla tai joogavöillä ja asennoissa viivytään useiden minuuttien ajan. Pyrkimyksenä on auttaa kehoa rentouttamaan sellaisiakin kohtia, jotka ovat tiedostamatta jännitettyinä, kuten esimerkiksi leukaperiä, lonkakoukistajia tai kallonpohjan lihaksia. Tuettu ja mukava asento johtaa rentoutumiseen ennemmin tai myöhemmin ja restoratiivisessa joogassa keholle annetaan aikaa rentoutua täysin. 

Mikä tekee restoratiivisesta joogasta edistyneen harjoituksen?

Modernissa, länsimaisessa joogaperinteessä edistyneenä joogaharjoituksena pidetään usein fyysisesti vaativia asanaharjoituksia, kuten käsilläseisontaa tai nopeatempoisia vinyasa-tunteja. Fyysisesti vaativat harjoitukset eivät aina kuitenkaan haasta mieltä samalla tavalla kuin pysähtymistä rohkaisevat, meditatiiviset harjoitukset. Teknisesti haastavat asanat voivat auttaa unohtamaan elämän murheet mutta niissä ei ehdi pysähtymään mielen äärelle ja tarkkailemaan sitä. Varsinainen zen-kokemus voi siis mennä tyystin ohi. 

Restoratiivisessa joogassa mielelle annetaan hyvin vähän tekemistä, koska asanat eivät vie kehoa äärirajoille ja niissä pysytään paikallaan.

Näin mielen pinnalle nousee sellaisiakin ajatuksia, joiden äärelle ei ehdi arjessa pysähtyä. 

Restoratiivinen jooga luokin tilan itsensä kohtaamiseen, ja juuri tämä tila tekee harjoituksesta vaativan. Siinä missä fyysisesti haastavan asanan opettelu vaatii toistoa ja kurinalaisuutta, oman mielen ja tunteiden äärelle pysähtyminen vaatii kärsivällisyyttä, armollisuutta ja hyväksyntää – taitoja, joita länsimaisessa yhteiskunnassa ei useinkaan harjoiteta. Vaikeiden tunteiden tai levottomuuden pintaan nouseminen restoratiivisessa harjoituksessa on siis merkki siitä, että harjoitus toimii. Mitä useammin restoratiivista joogaa harjoittaa, sitä helpommaksi muuttuu kohdata oma mieli ja tarkkailla sen liikkeitä. 

“Harjoituksessa vaalimme hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Se pidentää ärsykkeen ja reaktion välistä aikaa: saamme siis enemmän tilaa itsellemme ja mahdollisuuden havainnoida mieltä ja sen toimintaa. Asennoissa viivytään sen verran pitkään, että mieli usein vaipuu niin sanottuun hypnagogiseen tilaan unen- ja valvetilan rajamaille. Tässä tilassa on erinomaiset olosuhteet itsensä kohtaamiselle”, Eveliina tiivistää.  

Mitä hyötyjä restoratiivinen jooga tarjoaa?

Koska elämme maailmassa, joka on täynnä ärsykkeitä, hermostomme on usein taistele tai pakene -tilassa, siis jatkuvassa valmiudessa tekemään jotain. Tämä vaikuttaa esimerkiksi muistin normaaliin toimintaan ja kykyyn oppia uusia asioita. Restoratiivinen jooga voi auttaa laskemaan stressihormoneita ja rentouttamaan hermostoa. Tämän seurauksena muisti ja oppimiskyky voivat kohentua. 

Restoratiivisen joogan fysiologiset hyödyt liittyvät sen kykyyn rentouttaa kehoa ja näin ollen palauttaa sen elinvoimaisuus. Levossa keho korjaa itseään ja näin restoratiivinen jooga voi parantaa suorituskykyä myös muissa joogan muodoissa tai urheilulajeissa. 

Tavoitteellisen hyötyjen etsimisen sijaan restoratiiviseen joogaharjoitukseen on kuitenkin hyvä asennoitua niin, että se luo tilan kaikelle sille, mitä mielen ja kehon täytyy tehdä voidakseen hyvin. Se on paikka, missä voi irtaantua kontrollista ja istahtaa oman olemuksen takapenkille tarkkailemaan, mitä tuntemuksia ja kokemuksia harjoituksen aikana nousee esiin ja olla arvostelematta niitä millään tapaa. 

Miten restoratiiviseen tuntiin kannattaa siis valmistautua? Eveliina muistuttaa, että tässä harjoituksessa ei haeta syviä avauksia ja venytyksen tuntemusta, vaikka keho toki asennoissa avautuu. Mitä enemmän sitoutuu pysähtymiseen, sitä suuremmat ovat hyödyt. Asentojen aikana havainnoidaan kehoa, mieltä ja hengitystä. “Avoin ja utelias mieli on tärkein varuste, mitä voit mukanasi tuoda.”

Lue lisää restoratiivisesta joogasta Eveliina Holmin blogista ja tutustu restoratiivisen maailman saloihin Eveliinan yinstorative-tunneilla. Voit törmätä restoratiivisiin harjoitteisiin tyypillisesti myös yin-joogan tunneilla opettajasta riippuen. 

Sana tantra on monelle tuttu mutta sen määritelmä ja historia ei. Aloitetaan siispä historiasta. Tantran juuret voidaan jäljittää noin 1500 vuoden päähän ja sen alkuperästä on useita teorioita, mutta yleisesti ottaen uskotaan, että se syntyi vastaliikkeenä tiukalle kastijärjestelmälle ja hengellisen tiedon salailulle.

Tantra pyrki tarjoamaan tien henkisyyteen kaikille, riippumatta heidän sosiaalisesta asemastaan tai syntyperästään. Jos aiemmin henkisyyden harjoittajia olivat vain ne, jotka päättivät ryhtyä munkiksi ja viettää elämänsä luostarissa, tantran lähestymistapa ehdotti, että henkiset kokemukset ovat myös niiden ulottuvilla, jotka elävät tavallista elämää. Tantra lupasi sitä harjoittaville ihmisille paitsi henkistä rikkautta myös maallista ja sai sitä kautta jalansijaa etenkin Etelä-Aasiassa. 

No miten tantran voi siis määritellä? Joogafilosofian opettaja Mike Bloch-Levermore kiteyttää tantrisen perinteen “pyrkimykseksi löytää täydellinen harmonia maallisen maailman ja henkisyyden välille.” Tanskassa asuva Bloch-Levermore opettaa tantrista joogafilosofiaa muun muassa joogaopettajakoulutuksissa ympäri maailmaa. 

Hänen mukaansa yksi suurimpia erottavia tekijöitä tantrisen ja sitä edeltäneen henkisen ajattelun välillä oli sen suhde kehoon. 

Ennen tantran aikaa ajateltiin, että ihmisen täytyy irtaantua kehon tahdosta ja tarpeista voidakseen kokea henkisyyttä. Kehon ajateltiin olevan este valaistumisen tiellä ja syvää yhteyttä korkeampaan tietoisuuteen voisi kokea ainoastaan, jos pystyisi nousemaan kehollisen kokemuksen ja aistien yläpuolelle. Tantra haastoi tämän näkemyksen ja näki kehon jumalallisena lahjana, joka voi esteen sijaan olla henkisen kokemuksen väline. 

Tantra levisi Intiasta myös muihin Aasian maihin, kuten Nepaliin, Tiibetiin, Kiinaan, Japaniin ja Indonesiaan. Jokaisessa maassa tantra kehittyi omanlaisekseen. Esimerkiksi Tiibetissä tantralla oli vaikutuksia tiibetin buddhalaisuuteen, joka yhdisti perinteistä tantrista opetusta buddhalaiseen filosofiaan ja harjoituksiin.

Mitä odottaa tantrajoogatunnilta tai opettajalta, joka sanoo vannovansa tantran nimeen?

Jos menet tantriseen periaatteeseen vannovan opettajan joogatunnille tietämättä tunnin sisältöä, sen tantrista ulottuvuutta on mahdoton ennalta arvata. Modernin tantraopetuksen alle voidaan niputtaa kaikenlaisia joogaharjoituksia aina melko perinteisestä flow-harjoituksesta seksuaalisen energian tutkailuun tai toisten silmiin tuijotteluun. Bloch-Levermore näkee tämän osoituksena länsimaisen joogan vaikeasta standardoinnista ennemmin kuin tantran erityislaatuisuudesta. 

“Moderni jooga on cocktail muinaisia intialaisia perinteitä ja vaativaa fyysistä harjoittelua. Joogan opetusta ei ole juurikaan säännelty ja opettajat tulkitsevat filosofiaa ja fyysisiä harjoitteita omalla tavallaan”, hän toteaa. Paras tapa päästä selville tantrisen joogatunnin sisällöstä onkin kysyä suoraan opettajalta. 

Perinteisesti tantriseen joogaperinteeseen yhdistetään kuitenkin kundaliinijoogaa, chakraoppia, hindulaisiin jumaliin kytkeytyviä tarinoita ja mantroja, sekä meditaatiota. Kehon energioiden ymmärtäminen, niiden kuljettaminen ja yhteyden kokeminen ovat usein tantristen harjoitusten ytimessä. Näihin samoihin harjoituksiin voi törmätä kuitenkin myös ei-tantrisiksi tunnustautuvilla joogatunneilla, joten selvän eron luominen on vaikeaa. 

Bloch-Levermore muistuttaa myös, etteivät nykyjoogan oppilaat varsinaisesti kaipaa joogan historiallisia harjoitteita, jotka tehtiin pääosin istumisen tai meditoinnin kautta. Liikkuva asanaharjoitus ei ole koskaan ollut muinaisen joogan keskiössä mutta nykyisin se on ensimmäinen asia, mitä moni mieltää joogaksi Bloch-Levermore toteaa.

“Moderni joogi haluaa saada yhteyden kehoon ennemmin kuin irtaantua siitä.”

Joogaharjoitus on siis tavallaan kääntynyt päälaelleen. 

Bloch-Levermore ehdottaakin, että sen sijaan, että kysymme mitä tantrinen jooga on, meidän tulisi kysyä, mitä jooga ylipäätään tänä päivänä on. 

Nautintoja kurinalaisuuden sijaan? Miten tantrinen joogafilosofia eroaa klassisesta joogafilosofiasta

Yhteistä klassiselle joogafilosofialle ja tantriselle joogafilosofialle on, että ne molemmat pyrkivät lähtökohtaisesti ymmärtämään tietoisuutta. Klassinen lähestymistapa näkee tietoisuuden kuitenkin jonkinlaisena maallisuuden ylittävänä tilana, mikä pitää saavuttaa ja pitää, kun taas tantrinen lähestymistapa näkee kaiken värähtelynä ja sitä kautta osana tietoisuutta, pitäen sisällään myös keholliset ja maalliset ulottuvuudet. 

Eli siis käytännössä mitä? Tantrisen filosofian ymmärryksen mukaan tietoisuustaitoja voi kehittää osana elämää, esimerkiksi ruoanlaitto voi olla tietoisuuden kanssa vuorovaikuttamista yhtä lailla kuin meditaatiokin. Tantra ei nosta mitään kokemusta toisen yläpuolelle, eli ei tarvitse tehdä mitään tiettyä asiaa (kuten pukea kaapua päälleen ja muuttaa metsään), jotta voisi päästä yhteyteen oman ja maailmankaikkeuden tietoisuuden kanssa. 

Bloch-Levermoren mukaan nykypäivän tantriseen aaltoon on kuitenkin eksynyt ajatus siitä, että tantra olisi vain aistillista suklaan syöntiä ja nautiskelun maksimoimista.

“Kyse on kuitenkin siitä, että löytää mistä tahansa kokemuksesta jonkinlaisen syvyyden. Syvyys voi johtaa siihen, että kokemus on nautinnollinen tai ei ole. Nautinnon ei pitäisi olla tantran ohjaava tekijä.”

Jos nautinto ei ole tantran ohjaava tekijä, mikä sitten on? Bloch-Levermore uskoo, että tantran ja alkuperäisten joogafilosofioiden näkökulmasta merkityksellistä on ainoastaan harjoituksen kyky tuoda meidät yhteyteen tietoisuuden kanssa. Jos lopputulokset tai ulkoiset tavoitteet alkavat ohjata joogaharjoitusta, joogan ydin tavallaan katoaa. “Yhtä lailla voimme kysyä, mikä arvo on monimutkaisella vinyasa-sarjalla, jos se ei johda meitä syvemmän yhteyden äärelle?” Harjoitus voi olla miellyttävä, nautinnollinen tai kehoa vahvistava mutta alkuperäisten joogafilosofioiden tavoittelema tietoisuuden tarkastelu katoaa yhtälöstä. 

Miten seksi liittyy tantraan?

Moni tuntee tantraseksin paremmin kuin tantrajoogan, ja kysymykseksi herääkin helposti, liittyykö tantrajoogaan seksuaalisia vivahteita tai oletetaanko tunnilla nakuilua? Vastaus on sekä kyllä ja ei. 

Tantrasta on näet liikkeellä niin sanottuja klassisen tantran koulukuntia sekä neotantran koulukuntia. Neotantra on se, mikä sisältää seksuaalisuuteen ja intiimiyteen liittyviä harjoitteita ja sen sisältö on hyvin kaukana klassisesta tantran määritelmästä. 

Neotantran suuntaus syntyi 1960-1970-luvuilla länsimaissa, kun yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset alkoivat soveltaa tantran oppeja hippiliikkeen arvoihin. Neotantrinen lähestymistapa ei kanna mukanaan tantran muinaisia perinteitä ja kytköksiä hindulaisuuteen vaan sen teoriat ja harjoitteet muodostavat oman kokonaisuutensa. Neotantran nimissä voidaan opettaa tantrista hierontaa tai seksuaalisuuteen liittyviä harjoitteita ja sen teoriapohjaan on sisällytetty myös länsimaista psykologiaa. Näin ollen neotantra on täysin oma, klassisesta tantrasta irrallinen haaransa. 

Miksi tantra puhuttelee länsimaisia joogan harrastajia?

Kiinnostus tantriselle lähestymistavalle on kasvussa kansainvälisessä joogayhteisössä. Kyse voi olla siitä, että kaipaamme paikkoja, joissa meidät hyväksytään kokonaisina mininämme. Monen elämä on niin täynnä kuormitusta ja sääntöjä, että on helpottavaa löytää harrastusten kautta maailmoja, joissa meiltä ei odoteta jonnekin pääsemistä vaan voimme kohdata itsemme monin eri tavoin. 

Kyynisempi tapa katsoa tantrajoogan kasvavaa suosiota on se, että yhä kaupallisempi joogateollisuus kaipaa aina uusia trendejä ja tuotteita. Tantran mainitseminen voi auttaa opettajia brändäämään itseään tai tuoda tunteihin virkistäviä vivahteita. 

Tantrinen ajattelutapa kuitenkin hyväksyy paremmin joogan alati muuttuvan luonteen ja monitahoisuuden, sillä sen perimmäisenä ajatuksena on, että pyhyys ja tietoisuus ovat osa kaikkea.

Nykyihmisille luostariin muuttaminen tai esimerkiksi työn hylkääminen henkisyyden perässä on myös kovin kaukainen ajatus. Ollakseen tantran harjoittaja eli niin sanottu tantrika ei tarvitse irtaantua maallisesta elämästä. Näin ollen tantra antaa luvan yhdistää henkisen maailman ja maallisen maailman keskenään ilman, että niiden välille syntyy ristiriitaa. 

Yksi omia lempikiteytyksiäni tantrasta on “elävä vapautuminen”. Se viittaa siihen, että voimme kokea vapautumista osana elämää sen sijaan, että meidän täytyy paeta omaa arkeamme. Se on tavoite, johon voin sitoutua. 

Haluatko oppia lisää tantrasta? Tutustu Mike Bloch-Levermoren työhön hänen verkkosivuillaan tai Instagramissa tai näihin muihin lähteisiin: 

• Kirjailija ja filosofi Christopher Wallis puhuu Youtube-kanavallaan paljon tantran opetuksista. 
• The British Museum on koonnut tantran historian visuaaliseksi aikajanaksi.
• Yhdysvaltalainen joogajulkaisu Yoga Journal on koonnut sivuilleen kattavan paketin tantrajoogan historiaa ja perinteita.