Aurora Airaskorpi

Joogaopettaja Kriselda Mustosen ensimmäinen hot yin -tunti oli sietämätöntä tuskaa. Levoton mieli ei kyennyt sopeutumaan paikallaanoloon. “Teki jatkuvasti mieli korjata topin olkainta tai trikoon lahjetta tai tehdä jotain hiuksille. Apinamieleni juoksi joka suuntaan.” 

Kriselda innostui joogasta vuonna 2011, kun hän muutti lämmitettyjä joogatunteja tarjoavan studion lähistölle. Hän suhtautui uuteen harrastukseensa miltei pakkomielteisesti ja salin viikkotunneista ja työpajoista tuli nopeasti elämäntapa. Tunnit, joissa opettaja pyysi olemaan paikallaan, aiheuttivat Kriseldalle kuitenkin oksettavan olon. Jooga oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta hän jatkoi silti. “Ajattelin, että fyysinen pahoinvointi on tukahdutettua energiaa, jonka pitää päästä ulos.” 

Nyt hänellä on tieteellinen selitys pahoinvoinnilleen. Vuoden 2022 alussa Kriseldalla diagnosoitiin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd, tai tarkemmin ottaen sen alalaji add.

“Kun terapeuttini ensimmäisen kerran ilmaisi mahdollisuuden, että minulla saattaisi olla keskittymishäiriö, tunsin valtavaa helpotusta. Yhtäkkiä kaikki elämäni vaikeudet saivat loogisen selityksen.”

Nyt Kriselda ymmärsi, miksi hänen oli ollut vaikea keskittyä koulunkäyntiin, miksi hän suhtautui pakkomielteisesti kiinnostuksenkohteisiinsa, ja miksi hän oli aina myöhässä. 

Jotta adhd-diagnoosi valkeni, piti kuitenkin ensin käydä aallonpohjalla. 

Muutama kuukausi ennen diagnoosia Kriselda ymmärsi olevansa loppuunpalanut. Hän oli ylityöllistetty ja kävi samaan aikaan läpi intensiivistä terapiajaksoa. Voimat kuluivat loppuun. Vuoden 2021 joululomalla hän ymmärsi, että tarvitsi täydellisen tauon kaikesta. Kriselda hakeutui kuntoutuskeskukseen, jossa hän joutui luopumaan kaikista kuormitustekijöistä, niin töistä kuin kännykästä. Kuntoutusjakson, terapian ja muiden kuntoutujien vertaistuen avulla hän aloitti palautumisen. 

Tärkeässä roolissa oli myös kehollinen työskentely. Integratiivisen psykoterapian lisäksi hän harjoitti minduflnessia, kävi sensomotorisessa kuntoutuksessa hoitamassa hermostoaan, työsti osteopaatti-shamaanin avulla kehonsa virheasentoja ja purki kehosta jännityksiä, jotka eivät olisi tulleet ulos puheen kautta. “Pelkkä terapia ei riitä, kehomme varastoi niin paljon sellaista, mihin terapialla ei päästä käsiksi”, Kriselda sanoo.  

Joogaopettajana ja sosiaalisen median vaikuttajana työskennelleelle Kriseldalle täydellinen nollaus tarkoitti myös joogasta luopumista. “Olin suhtautunut joogaan suorituskeskeisesti ja työkalenterini oli ollut liian täysi liian pitkään. Palautuminen tarkoitti kaikesta luopumista.” Nyt, kun Kriselda hiljalleen ottaa ensi askeleita töihinpaluun kanssa, hän hakee uusia asentoja paitsi mielelleen myös keholleen.

“Opettelen uusia asentoja perusasioille, kuten kävelemiseen ja esimerkiksi kissa-lehmä -asanan tekemistä uudella tavalla. Aloitan tavallaan kaiken aivan alusta.”

Kriseldalle on ollut tärkeää puhua adhd-diagnoosistaan avoimesti omalle seuraajakunnalleen. “Naisten keskittymishäiriö on yhä alidiagnosoitu ja saan viikottain viestejä naisilta, jotka ovat minun kokemukseni avulla tunnistaneet oireensa ja hakeutuneet lääkärin vastaanotolle.” 

“Jooga on opettanut sietämään epämukavuutta myös maton ulkopuolella”

Alun perin Kriselda tutustui joogaan videopelin kautta. Hän pelasi parikymppisenä Nintendo Wiitä, johon kuului jooga- ja meditaatiohaasteita. Aasialainen filosofia ja hoitomuodot ovat kuitenkin hänellä veressä, sillä hänen filippiiniläinen äitinsä tutustutti Kriseldan jo lapsena kiinalaiseen lääketieteeseen ja refleksologiaan ja antoi shiatsuhierontaa kipuihin. 

Vaikka Kriselda olisi toivonut tienneensä omasta diagnoosistaan aikaisemmin, hän ei silti kadu sitä, että oppi hoitamaan itseään joogan ja mindfulnessin avulla jo ennen diagnoosia.

“Asanaharjoittelun yksi tärkeimpiä oppeja on epämukavuuden sietäminen. Vaikka hitaus ja hiljaisuus on ollut minulle äärimmäisen epämukavaa, olen silti aina tuntenut vetoa restoratiivista joogaa ja meditaatiota kohtaan. Olen ehkä alitajuisesti tiennyt tarvitsevani niitä.”

Kurinalainen mielen ja kehon harjoittaminen ovat mahdollistaneet Kriseldalle sen, että hän pystyy tänä päivänä elämään ilman keskittymishäiriötä sääteleviä lääkkeitä. Hän kuitenkin tietää, että lääkkeetön elämä on mahdollista ainoastaan niin kauan, kun hän saa elää omannäköistään elämää eli työllistää itse itsensä ja valita työaikansa ja -paikkansa. 

“Kellokortti on minulle mahdoton ajatus, tarvitsen vaihtelua ja väljyyttä arkeen.”

Yhteiskunnan normien mukainen elämä tarkoittaisi lääkkeisiin tukeutumista, koska silloin keskittyminen yhteen asiaan kahdeksan tunnin ajan olisi välttämätöntä. Voi olla, että lääkkeet tulevat tarpeeseen siinä kohtaa, kun Kriselda palaa koulunpenkille. “Aion vielä jossain vaiheessa suorittaa koulun loppuun.”

Nyt hän kuitenkin keskittyy arkeenpaluuseen ja opettaa Rootsilla sekä Löylyn aamutunteja että Punavuoren uudella studiolla restoratiivista joogaa. Miten oma burnout-kokemus ja täydellinen nollaus ovat muuttaneet häntä opettajana? “Nykyisin minulle on käsittämätön ajatus, että tekisin – saati opettaisin – dynaamista joogaa iltaisin”, hän sanoo. Hitaudesta on tullut tärkeämpää. Samoin omien rajojen kuuntelusta. Töitä tehdään vähemmän ja työajoista pidetään tarkemmin kiinni. 

Vaikka polku tähän pisteeseen on ollut kivinen, Kriselda on kiitollinen siitä, että tämäkin kriisi tuli käytyä läpi. Ilman sitä hänelle ei olisi koskaan selvinnyt, että hänellä on keskittymishäiriö. “Mitä enemmän kriisejä elämässä tulee, sitä enemmän joutuu muokkaamaan omaa arvomaailmaa ja määrittämään, mikä on itselle tärkeää. Kriisejä ei saa pelätä.”

Yin-sanalla viitataan kiinalaisesta mytologiasta peräisin olevaan yin & yang -symboliin, jossa musta yin-alue edustaa muun muassa pimeyttä, yötä, hiljaisuutta, passiivisuutta ja feminiinisyyttä verrattuna valoisaan, aktiiviseen ja maskuliiniseen yang-alueeseen. Näin ollen yin-jooga nähdään usein vastakohtana dynaamiselle, yang-tyyliselle, joogaharjoitukselle. 

Usein yin-joogan opetukseen yhdistetään kiinalaisen filosofian tai lääketieteen perusteita mutta tämä ei ole välttämättömyys. Osa opettajista lähestyy yiniä puhtaasti anatomian ja fysiologian näkökulmasta. Jos menet yin-tunnille, harjoituksen sisältö voi siis vaihdella opettajasta riippuen. 

Alla esittelemme viisi tulokulmaa yin-joogaharjoitukseen, joihin saatat törmätä joogatunneilla. 

Kehon syvempiin kudoksiin kohdistuva harjoitus

Eräs yin-joogan pioneereista, Sarah Powers, on asettanut yin-harjoitukselle kolme periaatetta: asetu asentoon sopivalle syvyydelle, pysähdy ja pidä asento jonkin aikaa. Sopivalla syvyydellä viitataan siihen, että yin-asanoissa ei tyypillisesti tavoitella maksimaalista venytystä vaan mietoa tunnetta. Kun asanoissa viivytään useita minuutteja, asanan intensiteetti kasvaa usein ajan kuluessa.

Pysähtymisen ja paikallaan pysymisen ideana on, että niiden avulla voidaan päästä pelkkää lihastyöskentelyä syvemmälle. Tällöin asanoiden vaikutus kohdistuu lihasten lisäksi kehon syvempiin rakenteisiin kuten sidekudoksiin, tai jopa luihin. Sidekudoksella tarkoitetaan lihaksia ja sisäelimiä ympäröiviä ja niiden väliin jääviä rakenteita, joita on käytännössä kaikkialla kehossa. Toisin kuin lihaskudos, sidekudos on hyvin tiivistä ja jäykkää ja siihen vaikuttaminen on vaikeampaa kuin joustavaan ja helposti muokattavaan lihaskudokseen. Siksi yin-asanoissa viivytään tyypillisesti kahdesta kahdeksaan minuuttia. 

Osa opettajista sisällyttää yin-harjoitukseen myös faskia- tai triggerpalloilla tehtävää painelua tai hierontaa. Pallojen käytön pyrkimyksenä on esimerkiksi tukea sidekudosten nesteytymistä ja hajottaa niihin syntyneitä, liikettä rajoittavia “solmuja” eli kollageenikuitujen kiinnittymiä. Sidekudosten ja yin-joogan yhteydestä on kuitenkin vielä toistaiseksi hyvin vähän tutkimustietoa, joskin akateeminen kiinnostus sidekudosten manipulointia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Joogayhteisössä käydään kuitenkin keskustelua siitä, kuinka paljon ja millaisilla tekniikoilla on mahdollista vaikuttaa sidekudoksiin. 

Meridiaaneja stimuloiva harjoitus

Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että kehon läpi kulkee energiakanavia eli meridiaaneja. Kukin meridiaani on yhteydessä tiettyihin kehonosiin ja sisäelimiin. Kun meridiaanit ovat tasapainossa, keho voi hyvin. Erilaiset kiinalaisen lääketieteen menetelmät käsittelevät meridiaaneja tai niiden varrella sijaitsevia akupisteitä. Yin-joogaa voidaan pitää yhtenä, hyvin lempeänä, tapana luoda tunnetta tai painetta tietyn meridiaanin alueelle. Apuna voidaan käyttää joogavälineitä, kuten blokkeja, vyötä, bolsteria tai faskiapalloja. 

Siitä, kuinka suoraan yin-asanoilla voidaan vaikuttaa meridiaaneihin, voidaan olla montaa mieltä. Kuitenkin jo pelkästään huomion suuntaaminen tietylle alueelle kehossa voi tukea kehotietoisuutta ja siten hyvinvointia tietyllä kehon alueella.  

Vuodenaikoja kunnioittava harjoitus

Vuodenaikojen vaihteluun perustuva seasonal yin on harjoitus, joka hyödyntää kiinalaisen lääketieteen elementtiteoriaa ja räätälöi harjoituksen kunkin vuodenajan pohjalta. Kiinalainen lääketiede jakaa vuoden viiteen kauteen ja elementtiin (vesi, tuli, maa, puu, metalli). Kullekin kaudelle on nimetty erilaisia fyysisiä ja symbolisia ulottuvuuksia. Kuhunkin vuodenaikaan kuuluvat myös tietyt meridiaanit, ja näin ollen kesällä ja syksyllä tehdään siis erilaista yin-harjoitusta. 

Kiinalaisen elementtiteorian ajatuksena on, että tiettynä vuodenaikana kehoon ja mieleen syntyy helpommin tiettyjä puutostiloja. Siksi seasonal yin -harjoitus räätälöidään ehkäisemään epätasapainoa kehossa ja tukemaan elämänvoiman eli qin virtausta kehossa. 

Meditaatiivinen harjoitus

Yin-joogaa voi lähestyä myös puhtaasti mielen rauhoittamisen näkökulmasta. Yin-asanoissa vietetyt pitkät pysähdykset toimivat itsessään lyhyinä meditaatioina, ja monelle opettajalle on luontevaa yhdistää yin-harjoitukseen istuvaa meditaatiota tai syvärentoutusta, kuten jooganidraa. Näin ollen yin-joogasta ei tarvitse tavoitella minkäänlaista fyysistä hyötyä vaan sen voi nähdä pelkästään tasapainottavana, henkisenä ja hermostoa rauhoittavana harjoituksena. 

Juurikin hermoston rauhoittuminen eli parasympaattisen hermoston aktivoiminen on syy siihen, miksi yinistä tulee usein hyvä olo. Hitaus ja passiivisuus tarjoavat keholle kaivattua lepoa ja laskevat stressitasoja. Meditatiiviseen tilaan pääseminen voi rauhoittaa mieltä ja vähentää ahdistusta. 

Restoratiivinen harjoitus

Moni pitää yin-joogaa restoratiivisena eli palauttavana harjoituksena, ja sitä se voi ollakin, jos yiniä vertaa dynaamiseen vinyasa flow -harjoitukseen. Teoriassa restoratiivinen jooga ja yin-jooga ovat kuitenkin kaksi eri harjoitusta. 

Restoratiivisen joogan pyrkimyksenä on auttaa kehoa lepäämään ja aktivoida parasympaattista hermostoa. Näin ollen restoratiivisilla asanoilla ei pyritä venyttämään kehoa tai saamaan aikaan tuntemuksia, vaan asentojen päätarkoitus on tukea lepoa, jotta keho voi palautua ja uusiutua – kuten unen aikana. Joogavälineitä käytetään asanoissa tarkoituksenmukaisesti keventämään asanoita ja purkamaan jännityksiä kehosta. Asanoissa viivytään pidempään kuin yin-asanoissa keskimäärin, noin 5–20 minuuttia kerrallaan.

Moni opettaja yhdistää restoratiivisia elementtejä myös muihin yin-harjoituksiin, ja esimerkiksi loppurentoutus voidaan kaikenlaisessa yinissä tehdä hyvin tuetusti joogavälineiden varassa.

Sopiiko yin-jooga minulle?

Niin ihanaa kuin yin-jooga onkin, sekään ei välttämättä sovi kaikille. Koska jokaisen keho ja mieli on erilainen, ainoastaan oman kehon opiskelu paljastaa, onko yin-jooga itselle sopiva joogan laji. Tunnin aikana ja sen jälkeen on hyvä seurata kehon ja mielen tuntemuksia ja tutkailla, palveleeko harjoitus omia tarpeita.

Pelkkä hyvä olokaan ei aina kerro koko totuutta. Esimerkiksi valmiiksi yliliikkuvat ihmiset tuntevat usein vetoa yin-joogaan vaikka yliliikkuvuuden paras vastapaino olisi kehoa vakauttava, dynaaminen liike. Hyvin aktiiviset ja paljon liikkuvat ihmiset taas saattavat pitää yin-joogan pysähtyneisyyttä luotaantyöntävänä, vaikka hermosto saattaisikin sitä nimenomaan kaivata.

Koska kaiken joogan pyrkimyksenä on tasapaino, erilaisia joogasuuntauksia ja tyylejä kannattaa kokeilla ja tunnustella avoimin mielin. Usein paras yhtälö syntyy mahdollisimman monipuolisesta, kehoa ja mieltä eri tavoin harjoittavasta liikkeestä ja levosta.