Aurora Airaskorpi

Joogatunnilta lähdetään usein ajatuksella, olipa ihanaa. Somessa joogan jälkeistä oloa kuvaillaan hashtageilla #yogabliss tai #zen. Mutta joskus on myös ok lähteä kotiin itkun partaalla tai vaikka raivoissaan. Fyysisellä liikkeellä ja meditaatiolla on muukin tarkoitus kuin saavuttaa ultimaattinen zeniläisyys ja rauha.

Kuten elämässä, joogassakaan kaikki olotilat eivät ole kivoja

Pieni aggressio iskee helposti, kun olet ollut yin-joogassa kahdeksan minuuttia paikoillaan nukkuvan kyyhkyn asennossa tai kun sinua on pyydetty hengittämään yli 10 hengityskierrosta syvässä soturi II -asennossa. Pitkillä pidoilla asanoissa on selkeitä fyysisiä pyrkimiyksiä. Yin-joogassa viivymme asanoissa pitkään, jotta saamme venytykset kohdistettua sidekudoksiin lihasten sijaan. Dynaamisemmassa joogassa pidämme pitkiä pitoja haastaaaksemme lihaksiamme. Mutta molemmilla on vaikutusta myös mieleen.

Ne herättävät kysymyksen, mitä sinussa tapahtuu silloin, kun olet äärirajoilla?

Harva meistä elää munkkeina vuoristossa vailla arkisia murheita. Kun tulemme matolle, tuomme mukanamme paitsi sen päivän stressitekijät, myös kaiken sen, mitä kehoomme ja mieleemme on vuosien saatossa hautautunut ja mitä emme ehkä ole itsellemme edes myöntäneet. Tuomme mukanamme pelot ja epävarmuudet ja läheistemme kantamat kivut. Joten ei ole ihme, että kun meille annetaan paljon aikaa tyhjyydessä tai haastetaan asentoon, jossa olomme on epämukava, voimakkaitakin tunteita nousee esiin.

Mielemme etsii hyvää oloa ja välttelee hankaluuksia

Kun menemme arjessa autopilotilla, kehomme hakeutuu usein sellaisiin asentoihin, jotka eivät ole meille hyvästä. Esimerkiksi, kun istut työpöydän ääressä, et todellakaan istu luonnollisesti kovin ergonomisesti. Jalat nousevat helposti tuolin reunalle, selkä pyöristyy ja hartiat lysähtävät. Syynä on se, että olemme lähtökohtaisesti kovin mukavuudenhaluisia. Työskentely lihaksilla ja hyvän ryhdin ylläpitäminen vaativat lihasvoimaa ja sisua. Kun mieli on keskittynyt työntekoon, keho haluaa ottaa rennosti.

Haemme helpotusta ja nopeaa tyydytystä myös mielellemme. Ruoka, juoma ja jatkuva tekeminen ovat hyviä keinoja saada huono olotila nopeasti sivuutettua. Hyvänolon tunnetta ylläpitääksemme välttelemme vaikeita keskusteluja ja nieleskelemme mieluummin kiukkua.

Huonon fiiliksen kohtaaminen vaatii työtä, mielen sisäistä lihasvoimaa.

Siksi hakeudumme helposti sellaisten lajien ja harrastusten pariin, joissa meillä on mahdollista menestyä. Kuten eräs asiakas kerran minulta kysyi “Mikä joogatunneista on hyvä silloin, jos on tosi venyvä. Missä venyvyydestä on eniten hyötyä?”

Vastasin hänelle, että ei ehkä kannata mennä nimenomaan sellaiselle tunnille, missä venytään lisää. Vaan ehkä ennemmin tunnille, jossa haastetaan lihaksia. Jos olet jo hyvä jossain, heikkoutesi ovat aivan jossain muualla. Jotta löydät tasapainon, nimenomaan heikkouksia kannattaa harjoittaa. Eli esimerkiksi venyttää sitä jähmeämpää puolta kehosta ja kehittää niitä lihaksia, jotka ovat surkastuneet.

Mitä tapahtuu matolla, tapahtuu myös sen ulkopuolella

Joogan yhtenä tarkoituksena on paljastaa meille meidän heikkoutemme ja kipupisteemme. Kun opettelet hyväksymään epätäydellisyyden matolla, opit vähitellen hyväksymään sen myös muualla elämässäsi.

Jos juokset koko ajan onnellisuuden tai #yogablissin perässä, jää moni kivulias mutta arvokas oppi omasta itsestä saamatta. Helppoa tyydytystä hakiessa, moni meistä junnaa huonosti voivassa kehossa, koska muutoksen tekeminen tuntuu liian raskaalta tai työssä, josta ei oikeastaan edes pidä. On pelottavaa kokeilla uutta, koska emme ole siinä heti hyviä.

Koko ajan ei toki tarvitse haastaa itseään tai vetää äärirajoilla. Sekin voi mennä överiksi. Elämässä on ehdottomasti myös aikoja, jolloin kannattaa hakea ympärilleen keventäviä ja hyvää oloa tuovia asioita. Uskon kuitenkin, että kestävämpi bliss syntyy siitä, että näkee ja tuntee itsensä kokonaisuutena, niin heikkoudet kuin vahvuudet, eikä pelkää käydä molemmilla puolilla.

Joskus heikkoudet ovat enemmän pinnalla kuin vahvuudet. Joten kun joogaraivo seuraavan kerran iskee, muista, että huoneessa on aina myös monta muuta, jotka eivät todellakaan koe olevansa zen juuri nyt. Ja se on ihan okei.

Miksi naapurilla on hienompi soturi kuin minulla? Miksi takareiteni ovat niin kireät? Miksen ole vieläkään zen? Kuulostaako tutulta? Tässä blogissa pohdimme, mitä tehdä, kun suorittajamieli seuraa mukana joogamatolle.

Jooga on kummallinen fyysinen harjoitus. Ainakin verrattuna mihin tahansa liikuntalajiin. Siinä ei pyritä parhaaseen suoritukseen eikä yritetä edetä tasolta toiselle. Päinvastoin, siinä jauhetaan samoja asioita joskus kyllästymiseen asti ja helposti tuntuu, että oma harjoitus ei etene.

Tuskailin itse vuosikausia sen kanssa, että en kehittynyt harjoituksessani. En oppinut seisomaan käsilläni vaikka kuinka yritin, enkä päässyt mihinkään superkauniiseen Instagram-kelpoiseen asanaan. Aloin tuntea olevani huono joogi. Alisuorittaja.

Vasta kun aloin säännöllisesti harjoitella pelkkää meditaatiota, päässäni naksahti jotain. Tajusin, että eihän se käsilläseisonta tule viemään minua lähemmäs meditaatiota. Se on vain asento. Ja meditaatio, jolla tässä tarkoitan paikallaan olemista ja siitä tyydytyksen löytämistä, on lopulta joogan palkitsevin päämäärä. Asanat ovat vain osa joogaaharjoitusta, eivätkä joogan itsetarkoitus. Asanoiden tarkoitus on ennemminkin valmistaa kehoa paikallaoloon ja mielestä irtaantumiseen.

Asanat ovat vain osa joogaaharjoitusta, eivätkä joogan itsetarkoitus.

Tämän havahtumisen myötä aloin antaa itselleni siimaa asanaharjoituksessani ja löysin tyytyväisyyttä siitä, jos pystyin istumaan 10 minuuttia paikallaan hiljaa. Suorituskeskeisenä ihmisenä tästä minuuttimäärästäkin oli helppo kehittää suoritus, joten luovuin jossain kohtaa kellosta kokonaan. Nyt yritän olla tyytyväinen siihen, että edes istun ja yritän.
Tiivistettynä: suorittaminen loppuu, kun päästät irti ajatuksesta, että sinun pitäisi kehittyä tai tulla valmiiksi.

Tiivistettynä: suorittaminen loppuu, kun päästät irti ajatuksesta, että sinun pitäisi kehittyä tai tulla valmiiksi.

Tässä viisi vinkkiä seuraksi matolle, kun suorituskärpänen surraa päässä.

• Ennen kuin tulet matolle, tutkaile omaa energiaasi ja päänsisäistä tempoasi. Mitä jälkiä päivä on jättänyt sinuun? Tuliko vedettyä kahviöverit, onko pää aivan jumissa sähköposteissa suhimisesta, tapahtuiko jotain yllättävää, jossa jouduit venyttämään jaksamistasi äärirajoille? Tunnista ja tunnusta olotila itsellesi. Kun hyväksyt, että nyt on tukkoinen energia tai haavoittuvainen olo, siitä eteenpäin liikkuminen muuttuu paljon helpommaksi.

• Kun astut matolle, aseta pyrkimys. Olet ehkä kuullut intention asettamisesta. Kyseessä on siis traditio, jossa jokaiselle joogaharjoitukselle asetetaan jokin sisäinen pyrkimys, asia, mitä haluat harjoituksen avulla viljellä itsessäsi. HUOM! Älä sekoita tätä tavoitteeseen. Intentio ei ole paikka, minne pitää päästä vaan ennemminkin ominaisuus, jota haluat kokea. Intentio voi olla esimerkiksi kärsivällisyyden kehittäminen tai kiitollisuus tai jokin konkreettisempikin. Mutta kaivele aina hieman pintaa syvemmälle. Jos pyrkimyksesi on esimerkiksi se, että pysyisinpä vatsalihaksia vahvistavassa vene-asanassa hieman pidempään, mieti, mitä tämän toiveen alla on. Haluatko haastamalla itseäsi lisätä itsekuria tai ehkä kärsivällisyyttä? Intentio palvelee sinua myös maton ulkopuolella.

• Pysy omalla matollasi. Itsensä vertaileminen muihin ei useinkaan lisää hyvää oloa – matolla eikä sen ulkopuolella. Jooga ei ole muodostelmaluistelua, kaverin kanssa harjoituksen synkronoiminen on siis täysin turhaa. Jos muiden matoille kurkkiminen on sinulle vastustamaton houkutus, sulje silmät.

• Muista keveys myös voimakkaassa harjoituksessa. Joogan ytimessä ovat sanat sthira ja sukha, jotka tarkoittavat vakautta ja keveyttä. Jokaisen asanan tulisi olla näitä molempia. Eli jos löydät itsesi Soturi II -asanassa puristamassa hampaita yhteen, reidet tulessa ja silmät tuimina, voi olla että vakaudesta on tullut ennemminkin puristamista. Lisää tällöin keveyttä ja ilmavuutta, kokeile voitko pehmentää jostain.

• Hyväksy, että jokainen harjoitus on riittävän hyvä. Jos olet läpi harjoituksen avoimin mielin ja kuuntelet kehon signaaleja, liikut luultavasti tavalla, joka parhaiten palvelee kehoasi siinä hetkessä. Jos pystyt näkemään erinomaisuuden myös sellaisessa harjoituksessa, jolloin energiasi oli matala tai horjuit asanoissasi, alat päästä pois suorituskeskeisyydestä ja tarpeesta olla täydellinen, kohti asioiden hyväksymistä sellaisenaan.

Ja lopuksi. Vaikka luovut suorittamisesta ja itsesi puskemisesta kohti asettamaasi tavoitetta, se ei tarkoita ettetkö voisi sinne joskus silti päästä. Se käsilläseisontakin voi avautua silloin, kun olet päästänyt irti sen tavoittelusta. Kehitystä tapahtuu aina, ja ihan kaikki asiat eivät ole meidän päättäväisyytemme varassa.

Oletko joskus saanut pääsi pyörälle, kun opet antavat eri ohjeita. Tässä selitys miksi.

“Monet teistä on opetettu punnertamaan lattian kautta sukeltaen, se on väärin”, sanoi opettaja joogakurssilla, jonka nimeä en enää muista. Sitaattikaan ei varmasti mennyt ihan sanasta sanaan noin, mutta lauseen sisältö sai pääni pyörälle. Olin suorastaan raivoissani. Olin harjoitellut joogaa säännöllisesti jo useamman vuoden ja vasta nyt joku sanoo minulle, että olen koko ajan punnertanut väärin. Miksi vasta nyt?

Olin noihin aikoihin vannoutunut astangajoogan harjoittaja, ja kun aloin laajentamaan joogarepertuaariani, tajusin yhtäkkiä saavani ihan uusia ohjeita, jotka olivat täydellisen ristiriidassa sen kanssa, mitä olin aiemmin oppinut. Aloin miettiä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Kenen oppien mukaan minun pitäisi harjoitella?

Vasta opiskellessani opettajaksi itse, tajusin, mistä tämä hämmennys juontaa juurensa.

Kukaan ei ole oikeassa ja samaan aikaan kaikki ovat oikeassa.

Jooga rohkaisee ajattelemaan itse

Jooga ei ole helppo laji millään mittarilla. Suurin osa asanoista on fyysisesti ja henkisesti vaativia, ja meditaatio ja paikallaan hengittäminen vasta vaikeaa onkin. Lisäksi suuntauksia on monia ja filosofioita enemmän kuin satunnainen joogaharrastaja pystyy ymmärtämään.

Yksi asia on kuitenkin selkeä: älä koskaan ota mitään annettuna vaan kyseenalaista kaikkea.

Joogan perusluonteeseen kuuluu kyseenalaistaa paitsi omaa mieltä myös omaa kehoa. Jooga kehottaa uteliaisuuteen. Tarkkailemaan, mitä tapahtuu sen sijaan, että ottaa ohjeet totuutena.

Älä koskaan ota mitään annettuna vaan kyseenalaista kaikkea.

Kukaan guru ei voi siirtää omaa ymmärrystään maailmasta eteenpäin, koska oppilaan tehtävä on peilata oppimaansa aina omiin lähtökohtiinsa ja elämänkokemuksiinsa. Jokainen meistä luo oman harjoituksemme.

Yksi tapa tehdä ei sovi kaikille

Oman harjoituksen löytäminen ja oman kehon viesteihin luottaminen ei ole helppoa. Helpompaa olisi, että joku sanoisi, että tämä on oikein ja tämä on väärin.

Länsimaisessa kulttuurissamme rakennamme maailmankuvamme paljolti järjen ja tieteen varaan. Jos jokin on todistettu, siihen voi luottaa. Joogassa tällaista todistusaineistoa ei ole. Sanskritin kieleen pohjautuvat muinaiset kirjoitukset joogasta ovat nekin tulkinnanvaraisia.

Koska jooga perustuu vahvasti filosofioihin ja eri ihmisryhmien tulkintoihin muinaisista teksteistä, on mahdotonta täydellisesti sanoa, mitä alkulähteet ovat aikoinaan joogalla tarkoittaneet.

Myös joogan fyysisempi ulottuvuus, anatomia, on yksilöllistä. Vaikka kehossa pystytään lääketieteellisin keinoin tunnistamaan virheasentoja ja puutostiloja, ne vaihtelevat kehosta toiseen. Yhtä, kaikille sopivaa tapaa harjoittaa asanoita ei siksi ole. Jotta yksi ihminen voi hyvin, hänen pitää harjoittaa eri asioita kuin toisen.

Kaikki terveelliset asiat eivät ole terveellisiä kaikille.

Joku voi olla luonnostaan hyvin notkea ja liikkuva, jolloin hänen kehonsa kaipaa nimenomaan voimaa ja pitoa. Toinen taas on kankea ja vahva ja tarvitsee siksi liikkuvuutta ja venytystä.

Yksi tärkeimpiä oppejani joogan tieltä onkin ollut tämä: Kaikki terveelliset asiat eivät ole terveellisiä kaikille.

Jos hämmennyt, pyydä perustelut

Samalla asanalla voidaan pyrkiä moneen eri tavoitteeseen. Esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa voidaan venyttää takareisiä, harjoitella lantion eri asentoja, työstää käsivarsien voimaa tai keskittyä ylösalaisin olemiseen. Siksi yhden oikean tekniikan löytämisen sijaan kannattaa heristää korvansa sille, mitä opettaja pyrkii kyseisellä asanalla aikaansaamaan. Hän voi varioida liikettä juuri siksi, että haluaa korostaa tiettyä puolta tai haastaa sinua löytämään asanasta jotain uutta. Siksi hän myös ohjaa sinua eri tavalla kuin toinen opettaja, jonka pyrkimykset ovat erilaiset.

Jos hämmennyt, pyydä aina perustelut. Kysy opettajalta, miksi teemme tämän näin. Kun ymmärrät perustelut, voit itse valita palveleeko se sinun kehoasi ja maailmankuvaasi.

Jooga on työkalupakki sinun hyvinvointiisi. Opettajina pyrimme antamaan oppilaille näköalan siihen, mitä välineitä on tarjolla. Sinulla on vapaus soveltaa työkaluja itsellesi parhaalla tavalla.

Joten parasta mitä voit tehdä oman hyvinvointisi eteen on kuunnella omaa kehoasi, pysyä uteliaana ja hyväksyä, että joogan syvin olemus on etsimisessä, ei löytämisessä.