Aurora Airaskorpi

Jos olet tottunut dynaamisiin, nopeatempoisiin tai voimaa vaativiin joogatunteihin, yin-jooga voi tuntua aluksi yhtä puuduttavalta kuin jonossa seisominen. Yin-joogatunneilla hidastellaan, pysähdytään ja haetaan syvyyttä asanoihin ajan eikä voiman kautta. Lajista nauttiminen edellyttääkin tyypillisesti muutamaa kokeilua ja kärsivällisyyden kasvattamista. 

Vaikka yin-joogan asanat näyttävät helpoilta, useamman minuutin oleskelu niissä saattaa saada ensikertalaisen hikikarpalot kipuamaan otsalle. Aloittelijan on hyvä lähestyä myös tätä rauhallista joogamuotoa lempeästi, kunnianhimottomasti ja omaa kehoa kuunnellen. 

Listasimme alle muutaman perusperiaatteen, joiden avulla teet yin-joogasta mahdollisesti jopa uuden lempilajisi. 

1. Aloita löytämällä hyvä paikka harjoittelulle. Voit kokeilla yin-joogaa kotona tai joogastudiolla. Luo ympärillesi ärsykevapaa vyöhyke ja kerää lähettyvillesi yin-joogassa käytetyt joogavälineet, kuten blokki, joogabolsteri, vyö, tyyny ja viltti. Tavallinen joogamatto soveltuu yin-joogaan hyvin, mutta halutessasi voit käyttää kotona myös pehmeämpää ja leveämpää mattoa tai levittää joogamaton päälle viltin. 
2. Pukeudu mukavasti ja lämpimästi. Yin-joogassa asanoissa viivytään joskus useampia minuutteja paikoillaan, joten keho saattaa viilentyä. Pue yllesi siis mukavat ja joustavat vaatteet, jotka eivät rajoita liikkumistasi. Voit myös ottaa mukaan lämpimän huivin tai peiton, joiden alla voit lämmitellä asanoissa. 
3. Harjoittele läsnäoloa. Yin-joogassa läsnäolo on tärkeä osa harjoitusta, joskin yinin hidas tempo saattaa vaikeuttaa harjoitukseen keskittymistä. Käytä hengitystä läsnäolon tukena ja aisti, miten hengitys virtaa sisään ja ulos. Tunnustele mielenkiinnolla kehon tuntemuksia eri asanoissa ja yritä pitää huomio tilassa. Älä ota paineita siitä, jos et ymmärrä asanoiden nimiä tai pysty sisäistämään kaikkia opetuksen ulottuvuuksia. Läsnäolon harjoittaminen ei ole kokeneellekaan joogille helppoa, joten ole itsellesi armollinen ja hyväksy, että uuden taidon opetteluun menee aina aikaa. Kun mieli harhailee, älä mieti, että olet epäonnistunut vaan hyväksy harhailu osaksi harjoitusta ja palauta karannut huomio esimerkiksi niin, että keskityt viiteen sisään- ja uloshengitykseen. Kuin huomaamatta, olet ollut läsnä hengityksen kanssa minuutin ajan. Se on jo paljon. 
4. Pysyttele rohkeasti yksinkertaisissa asanoissa ja variaatioissa. Koska yin-joogan asanoissa viivytään tovi, on tärkeää, ettet pakota, purista tai haasta itseäsi liikaa. Aloita yksinkertaisilla asanoilla tai valitse opettajan tarjoamista vaihtoehdoista yksinkertaisin versio, jotta jaksat pysyä siinä useamman minuutin ajan. Jos joogaat kotona ilman ohjausta, voit kokeilla vain viipyillä lapsen lepoasennossa hetken tai nostaa jalat seinää vasten viparita karani -asentoon. Jo näillä asanoilla pääset yin-joogan tunnelmaan. 
5. Kuuntele kehoasi. Yin-joogassa pyritään löytämään jokaisesta asennosta rento olotila. Siksi asanoihin voi suhtautua kuin pieninä meditaatiohetkinä, ja on tärkeää, että tunnet olosi mukavaksi läpi harjoituksen. Kuuntele kehoasi äläkä pakota itseäsi asentoon, joka tuntuu epämukavalta tai kivuliaalta. Jos et ymmärrä, mitä asennossa pitäisi tehdä, kysy rohkeasti opettajalta apua sen sijaan, että pinnistelet henkisesti tai fyysisesti. Jos keho alkaa puutumaan, pistelemään tai tunnet kipua kesken harjoituksen, palaa hitaasti ja rauhallisesti mukavaan istuu- tai makuuasentoon. 
6. Ota ilo irti passiivisuudesta. Yin-jooga pyrkii rauhoittamaan hermostoa, joten on todennäköistä, että harjoituksen aikana kierrokset laskevat hiljalleen. Anna itsellesi lupa olla harjoituksessa passiivinen ja tehdä vain se, mitä ohjeistetaan. Harjoitus päättyy tyypillisesti rentouttavaan savasana-asentoon, jossa makaat selälläsi ja annat kehon levätä. Sen aikana ehkä huomaat hermoston hitaamman tempon, nauti rauhoittumisen vaikutuksesta. 
7. Muista juoda vettä harjoituksen jälkeen. Vaikkei yin-joogassa hikoilla, monet asennoista luovat painetta kehon kudoksille ja näin vaikuttavat kehon nestekiertoon.  Keho saattaa siksi kaivata nesteytystä harjoituksen jälkeen. Palkitse itsesi vaikka kupilla teetä ja jatka meditatiivista tunnelmaa kotona. 

Detoxilla tarkoitetaan tyypillisesti kehon puhdistamista haitallisista aineista. Kaupalliset markkinat kehon puhdistamiselle ovat suuret, ja detox-nimikkeen alla kaupataan niin yrttipillereitä, suolihuuhtelua kuin loisia karkottavia sähkölaitteita. Keho on kuitenkin luotu puhdistamaan itse itseään ilman ylimääräisiä apuja. 

Maksa ja munuaiset käsittelevät kehon myrkyt ja poistavat ylimääräisen nesteen kehosta, suolisto huolehtii tärkeiden aineiden imeytymisestä ja turhien poistumisesta, ja iho erittää hien mukana ylimääräisiä suoloja ja nestettä. Kaikki näistä toiminnoista ovat autonomisia eli tapahtuvat ilman, että käskemme. 

Kehon omiin puhdistusprosesseihin ei ole tarpeellista puuttua vaan niitä voi ainoastaan tukea, sanoo yleislääketieteen erikoislääkäri ja kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Sauli Siekkinen. “Länsimaisessa lääketieteessä ei uskota, että kehossa on kuona-aineita, joita pitäisi aktiivisesti poistaa”, hän toteaa.

“Kuitenkin detox voi tarkoittaa paljon muutakin kuin kuona-aineiden poistamista.” 

Siekkinen puhuu detoxista toimintamalleina, jotka tuottavat enemmän terveyttä kuin sairautta ja mukaanlukee siihen myös henkisen hyvinvoinnin. “Sekä länsimainen että kiinalainen lääketiede ovat tunnistaneet, että negatiiviset ja katkerat asenteet lisäävät riskiä sairastua sydänsairauksiin.”

Näin ollen detox voi Siekkisen mukaan tarkoittaa niin ruokavalion muokkaamista, liikuntattottumusten tarkastelua kuin mieltä kuormittavien haasteiden kohtaamista esimerkiksi terapian avulla. 

Myöskään kiinalainen lääketiede ei usko nopeisiin detox-kikkoihin. Se vannoo ennemmin harmonian varaan. “Kun sisäelimet toimivat tasapainossa ja säätelevät ja tukevat toinen toistensa toimintaa, keho voi hyvin”, Siekkinen sanoo. Kehoa on kuitenkin turha lähteä puhdistamaan, jos ruoasulatus toimii ja vointi on hyvä. Jos taas kehossa on häiriötiloja tai vaivoja, näiden alkuperää voi lähteä tutkimaan esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen avulla. 

Miten kiinalainen lääketiede lähestyy detoxia?

Kiinalainen lääketiede vannoo vuodenkierron mukaisiin elintapoihin sekä viiden elementin teoriaan. Kesällä suuntaudutaan ulos ja syödään raakaruokaa, syksyllä varastoidaan ravinteita ja huolehditaan hengityselimistön terveydestä, talvella vaivutaan horrokseen hiilihydraattipitoisten ruokien kera ja keväällä puhdistaudutaan talven aikana kerääntyneestä kuonasta kesää varten. Jokaiselle vuodenajalle on oma elementtinsä ja sitä tukevat ruoat, elintavat ja myös yin-joogan asanat. 

Detox on kiinalaisessa lääketieteessä lähtökohtaisesti ennakoivaa. Kehon terveyttä pyritään tukemaan niin, ettei sairauksia pääse muodostumaan.

Jos kehon vointi sakkaa, mieli on sumuinen tai uni ei maistu, se voi olla merkki häiriötilasta. 

Siekkinen tutkii kehon epätasapainoa yhdistämällä länsimaisen lääketieteen ja kiinalaisen lääketieteen menetelmiä. Hän tutkii ensin verikokeilla rauta-arvot ja kilpirauhasarvot sekä hyödyntää kiinalaisen lääketieteen pulssi- ja kielidiagnostiikkaa ymmärtääkseen, mikä viidestä zang-elimestä on epätasapainossa. Zang-elimiin mukaanluetaan perna, keuhkot, munuaiset, maksa ja sydän, ja niiden tehtävänä on säädellä elinvoiman eli qin tuotantoa ja varastointia kehossa. 

Kun ongelman syy selviää, selviää myös sen hoito. Akupunktio on tyypillisin kiinalaisen lääketieteen hoitomuoto jo puhjenneisiin ongelmiin. Sen tueksi tarvitaan kuitenkin kehon tasapainoa tukeva ruokavalio ja elintavat. Jos länsimainen lääketiede kehottaa suosimaan kokojyväviljoja ja tuoreita vihanneksia, kiinalaisen lääketieteen tarjoamat ruokavalio-ohjeet ovat usein tarkempia. Esimerkiksi maksan toiminnan tukemiseksi kiinalaisen lääketieteen harjoittaja voi “määrätä” parsakaalia tai munakoisoa. 

Kehon omaa puhdistusjärjestelmää tukevat elintavat tai kuurit voivat olla kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta tarpeellisia, jos jokin puhdistamiseen osallistuva elin on epätasapainossa. Kuurimaisia hoitoja voivat olla esimerkiksi mehupaasto, yön yli paastoaminen, hikoilua lisäävä liikunta tai ravintorikkaiden ruoka-aineiden nauttiminen. Tyypillisesti paastoja suositellaan tehtäväksi keväisin, koska kevät on vuodenaikana yhteydessä maksan toimintaan ja maksa taas on yksi pääasiallisista myrkkyjä käsittelevistä elimistä. 

Paastoja Siekkinen suosittelee siksi, että ne antavat elimille mahdollisuuden toteuttaa tehtäväänsä perusteellisesti. “Ruoansulatuselimistöllä on kaksi tehtävää: ravintoaineiden saattaminen verenkiertoon ja kuona-aineiden poistaminen. Näitä ei voi tehdä samaan aikaan. Jos ruoansulatus on jatkuvasti käynnissä, kuona-aineiden poistoa ei tapahdu.” 

Paastoista hän suosittelee 3–5 päivän mehupaastoja tai pätkäpaastoamista yön yli. Jos päivän ruokailut ajoittaa aamukahdeksan ja iltaneljän tai -kuuden välille, keholle jää yli 12 tuntia aikaa puhdistautua. Mehupaaston taas voi toteuttaa hedelmä- ja vihannesmehuilla. Siekkinen itse suosii siivilöityä porkkana-, kaali- tai punajuurimehua ja hedelmistä appelsiini- ja omenamehua.

Hän ei rohkaise käyttämään detox-yrttejä, kehoon liimattavia tarroja tai muitakaan ihmekikkoja, sillä pahimmillaan ne voivat tuoda kehoon aineita, joiden käsittely voi ylikuormittaa maksaa. 

Voiko joogan avulla puhdistaa kehoa?

Kehoa tasapainottava hoito pitää tyypillisesti sisällään myös kehollisia harjoituksia kuten chi kungia, meditaatiota tai joogaa. Monet yin-joogan suuntaukset kytkeytvät kiinalaisessa lääketieteessä tunnustettuun meridiaanioppiin. 

Meridiaanit ovat sidekudoksia pitkin kulkevia energiakanavia, jotka ovat yhteydessä tiettyihin sisäelimiin. Näin ollen yin-joogassa uskotaan, että tiettyjä sidekudoksia manipuloimalla voidaan stimuloida tiettyjä meridiaaneja kehossa ja siten vaikuttaa myös tiettyjen sisäelinten toimintaan. 

Esimerkiksi maksan meridiaaneja stimuloivia yin-asanoita ovat kyyhky, perhonen ja eteentaivutus leveässä haara-asennossa. Myös suoraan sisäelinten alueelle kohdistuvat, painetta luovat asennot voivat tukea kyseisen elimen toimintaa. 

“Paine stimuloi ja venytys rentouttaa”, Siekkinen tiivistää. Paineen avulla voidaan aktivoida sympaattista hermostoa tietyn elimen alueella ja sitä kautta kiihdyttää sen toimintaa. Saman alueen venyttäminen taas supistaa verisuonia kyseisellä alueella ja näin rauhoittaa elimen toimintaa. 

Vaikutus on toki vain hetkellinen, mutta liikunnan ja hieronnan avulla voidaan helpottaa tietyn alueen oloa hetkellisesti tai tukea hyvinvointia ennakoivasti. 

Siekkinen painottaa sairauksia ennaltaehkäiseviä elämäntapoja kaikkien detox-kuurien ja kikkailujen yli. Hänen mukaansa yksi hyvinvoinnin parhaista tukipilareista on säännöllisyys. “Jo se, että herää samaan aikaan, syö samoihin aikoihin ja liikkuu säännöllisesti auttaa kehoa ylläpitämään terveyttä.”

Miltä tuntuu palata joogamatolle sytostaattihoitojen jälkeen? “Niin hyvältä, että itkin ilosta”, kertoo Nina Maisonen, 35, jolla on takana kahden vuoden mittainen suhde rintasyövän ja sen vaatimien hoitojen kanssa. 

Tuo ensimmäinen harjoitus oli oman kodin lattialla Helsingissä. 

Nyt Ninan joogamaisema on toisenlainen. Kodin ikkunasta avautuu riisipeltonäkymä. Hän vietää opintovapaata Balin Canggussa yhdessä kolmen kämppiksensä ja Charlie-koiran kanssa. Balille Nina lähti vuoden 2022 alussa, sillä halusi toteuttaa siellä pitkäaikaisen haaveensa joogaopettajakoulutuksesta. 

Sen haaveen siemen alkoi itää jo vuonna 2019, kun Nina kohtasi ensimmäiset työuupumuksen oireet. Hän työskenteli asiantuntijana nopeatemposella finanssialalla ja ymmärsi, että elämä oli liian hektistä. Silloin jooga muuttui säännöllisestä harjoituksesta jokapäiväiseksi elämäntavaksi. Nina poisti elämästä kaikki stresitasoa nostavat harrastukset ja keskittyi ainoastaan palautumiseen.

 ”Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, että jooga voi olla muutakin kuin vinyasaa. Restoratiivinen harjoitus nousi merkitykselliseen rooliin, tein joka päivä tai monta kertaa viikossa yin-joogaa tai jooganidraa”, Nina kertoo. 

Kun käsitys joogasta laajeni, Nina päätti varata paikan balilaisesta joogakoulutuksesta, jonka oli määrä toteutua vuonna 2020. Eteen tuli kuitenkin muutama mutka. 

Vuoden 2020 alkukeväällä alkoi koronapandemia ja toukokuussa lääkäri kertoi Ninan olevan burnoutissa. Joulukuussa hän sai kuulla sairastavansa rintasyöpää. 

Vuoden 2021 alkuun siirtynyt joogaopettajakoulutus sai jäädä. Elämän keskipisteeksi tuli syövästä selviäminen. Syöpädiagnoosia seuranneen kuukauden aikana ainoa harjoitus oli meditaatio, jonka avulla Nina pyrki pitämään päänsä kasassa. “Olin shokissa enkä tiennyt, mitä olisi tulossa. Meditaatio auttoi sietämään epävarmuutta tulevasta”, Nina kertoo. 

Kuukauden päästä diagnoosista Ninalle tehtiin leikkaus, jossa syöpäkasvain poistettiin. Sitä seurasi kuukauden jakso, jolloin hän ei voinut tehdä mitään liikuntaa. Kun Nina sai jälleen luvan liikkua, asanaharjoitus oli puhdasta iloa. 

Joogasta ja päivittäisistä kävelyistä tuli elämän tärkeitä iloja aikana, jolloin miltei kaikki muu oli vaikeaa. Sytostaattihoitoja seurasi aina viikon jakso, jolloin Nina ei pystynyt muuhun kuin sängyssä makaamiseen. Parempina viikkoina kevyt liikunta oli elämän kannatteleva voima. 

“Kun mielessä pyöri ainoastaan ajatus siitä, että olen syöpäsairas, kävelyt ja jooga saivat minut tuntemaan oloni edes jotenkin normaaliksi.” 

Armollisuudesta tuli elämän tärkein ohjenuora ja Nina päätti levätä aina, kun keho oli levon tarpeessa.

“Silloin päätin, että jos selviän sytostaateista ja muista hoidoista, lupaan kunnioittaa kehoani ikuisesti. Lupasin myös puhua itselleni arvostaen, sillä ymmärsin, kuinka itsekriittinen olin ollut itseäni kohtaan.” 

Kun elämää varjosti jatkuva epävarmuus omasta olosta tai sairauden kehityksestä, Ninan oli pakko mukauttaa elämänasennettaan. Jooga auttoi keskittymään siihen, mikä on hyvin tässä ja nyt. 

“Syöpäsairaudesta jää helposti vuosikausiksi pelko, että syöpä uusiutuu. Minua auttaa, kun muistutan itseäni siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt. Elämästä pitää tehdä parasta mahdollista tässä hetkessä.”

Elämänasenteen myötä muuttui myös suhde ulkonäköön. Kun sytostaattihoidot veivät hiukset päästä ja ripset silmistä, Nina tajusi, kuinka hauras asia ulkonäkö on – se voidaan viedä pois milloin vain. Hän alkoi samalla kyseenalaistaa länsimaista mielenlaatua, jossa nuoruutta ihannoidaan ja vanhenemista pelätään.

“Nykyisin ajattelen, että vanheneminen on lahja.”

Vuoden 2022 alussa Nina pääsi vihdoin lähtemään Balile ja osallistumaan joogaopettajakoulutukseensa. Nyt balilainen elämä muistuttaa häntä nauttimaan elämästä ja suhtautumaan omaan kehoon kokonaisvaltaisemmin. 

“Uskon, että kun kehossa kaikki virtaa vapaasti, sairauksia ei pääse muodostumaan.” 

Juuri nyt tärkeintä on kuitenkin vain keskittyä nauttimaan elämästä ja olla murehtimatta tulevaa. Nina haluaa auttaa oman kokemuksensa myötä muita ymmärtämään, kuinka tärkeää on lähestyä elämää ilon kautta. Siksi hän jakaa omia kokemuksiaan syövästä avoimesti Instagram-tilillään ja podcastissaan. 

“Haluan elää elämää täysillä”, hän sanoo. 

Jos keho tuntuu jähmeältä ja jumiselta, jooga usein helpottaa oloa. Syynä on se, että jooga kehittää sekä liikkuvuutta että venyvyyttä – ja rentouttaa mieltä ja kehoa. Venyvyys ja liikkuvuus ovat kaksi eri asiaa, joskin niistä puhutaan usein samassa lausessa ja terminologia menee helposti sekaisin. Siksi pyrimme tässä artikkelissa selventämään, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan liikkuvuudesta. 

Liikkuvuudella viitataan siihen, miten laajasti nivelet, lihakset ja niitä ympäröivät kudokset liikkuvat ääriasennoissa. Liikkuvuus on ihmisen elämän kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin yksittäisen lihaksen tai nivelen venyvyys, sillä joudumme arjessa liikkumaan satojen liikkeiden läpi, jotka kaikki vaativat sekä nivelten että niitä ympäröivien kudosten yhteispeliä. Jooga saa meidät usein tietoiseksi liikkuvuudestamme ja kiinnittämällä huomiota tapaamme liikkua joogatunnilla, voimme kehittää liikkuvuutta entisestään. 

Kehoni on jäykkä, miten lisään liikkuvuutta? 

“Kun keho tuntuu jäykältä ja jähmeältä, syy on harvoin siinä, että lihakset olisivat lyhyet ja niitä pitäisi venyttää. Useammin kyse on rajoittuneesta liikkuvuudesta”, Inka Pitkänen sanoo.  Tarvitaan siis liikkuvuusharjoittelua. 

Koska termit venyttely ja liikkuvuus ovat hieman harhaanjohtavia, on hyödyllisempää puhua aktiivisesta ja passiivisesta liikkuvuusharjoittelusta. Aktiivinen liikkuvuusharjoittelu tarkoittaa lihaksia aktivoivaa liikuntaa. Esimerkiksi sitä, kun viet käsivarren pään yli sivukulma-asanassa. 

Passiivinen liikkuvuusharjoittelu viittaa harjoituksiin, joissa nivelten liikkuvuutta syvennetään painovoiman tai ulkopuolisen tuen, kuten avustuksen, joogavyön tai bolsterin avulla. Tällaista harjoittelua kutsutaan kansankielellä usein myös venyttelyksi. Passiivista liikkuvuusharjoittelua on esimerkiksi vyöllä tuettu supta padangusthasana. 

Terveyden ylläpitämisen näkökulmasta harjoittelun pääpainopiste tulisi olla aktiivisen liikkuvuuden lisäämisessä, koska aktiivinen harjoittelu vahvistaa kehoa toimimaan arjessa. 

Dynaaminen flow-jooga tai astanga ovat parhaita vaihtoehtoja nimenomaan aktiivisen liikkuvuuden lisäämiseen, sillä niissä keho joutuu työskentelemään monipuolisesti eri asennoissa. “Salilla bodaaminenkin lisää liikkuvuutta, vaikkei siitä paljon puhuta”, Inka muistuttaa. Esimerkiksi suorin jaloin maastaveto kasvattaa takareiden liikkuvuutta ja kyykkääminen lisää lonkan liikkuvuutta.

Paras liikkuvuusharjoittelu yhdistää kuitenkin useita eri liikuntamuotoja sillä jokainen laji kehittää liikkuvuutta eri tavalla. 

“Suuri liikelaajuus valmistaa kehoa arkeen, jossa monet liikkeet ja onnettomuustilanteet tulevat yllättäen. Mitä paremmin kehoa hallitaan on eri liikelaajuuksissa, sitä paremmin se osaa suojautua tarpeen vaatiessa”, Inka muistuttaa

Pasiivisella liikkuvuusharjoittelullakin on paikkansa. Pitkään paikallaan pidetyt, esimerkiksi yin-joogalle tyypilliset venytykset tukevat hermoston palautumista ja kehon rentoutumista. Ne saattavat myös lisätä lihasten lepopituutta ja siten myös nivelten liikelaajuutta. “Jos elämä on hetkistä ja keho ja mieli ylivirittyneitä, passiivinen venyttely voi tuoda tarpeellisen pysähtymisen, jonka myötä muunlainen harjoittelu on tehokkaampaa.”

 Passiivisia venytyksiä ei kuitenkaan kannata tehdä ennen aktiivisempaa liikuntaa, sillä ne heikentävät kehon voimantuottoa eikä myöskään heti aktiivisen liikunnan jälkeen. Näiden välissä on hyvä olla ainakin tunnin tauko. 

Jos keho on jo valmiiksi hyvin venyvä ja jopa yliliikkuva, passiivisen venyttelyn sijaan omaan harjoitteluun kannattaa tuoda stabiloivia harjoitteita, kuten asennon hallintaa ja pitoa sekä lihasvoimaa kehittäviä harjoitteita. Tällaista liikettä on luonnostaan esimerkiksi kuntosaliharjoittelussa ja pilateksessa.

Miten tehdä joogatunnista tehokas liikkuvuusharjoitus?

Jos jooga on oma pääasiallinen liikkuvuusharjoitus, Inka kehottaa aloittamaan lajin alkeistunneilta. Siellä oppii joogan perusasanat ja klassiset linjaukset, joiden jälkeen on helpompi mennä nopeatempoisille flow- ja vinyasa-tunneille. 

“Asanaoppi ei kuitenkaan ole yhtä kuin liikkuvuusoppi vaan asanat ovat lajille ominaisia liikkeitä. Jos on pitkään harjoittanut samoja asanoita ja linjauksia, liikkuvuuden lisääminen voi tarkoittaa asanaopin ulkopuolelle astumista eli linjauksia, jotka rikkovat perinteisiä sääntöjä”, Inka kiteyttää. 

Linjausten rikkominen ja liikkuvuuden lisääminen voi edellyttää esimerkiksi sitä, että vie polven nilkan yli soturi 2 -asanassa tai tekee siltanoston, jossa jalkapohjat sijaitsevat lattialla kaukana pakaroista. Pienillä asanamuutoksilla voi haastaa rutiineihin tottunutta kehoa löytämään uusia haasteita. Parhaita tuloksia saa, kun haastaa kehoa liikkumaan nivelen koko liikelaajuudella eli myös niissä asennoissa, joissa ei tyypillisesti käy. 

Haluatko haastaa liikkuvuuttasi? Tee Rootsin videopankista esimerkiksi tämä Inkan ohjaama lantion liikkuvuusharjoitus.