Aurora Airaskorpi

Hae vastapainoja. Kaikki työ ei ole kuormittavaa eikä kaikki palauttavalta kuulostava ei ole kaikille palauttavaa. Kiinnitä siis arjessa huomiota siihen, mikä sinulle tuntuu kuormittavalta ja mikä palauttavalta. Usein vastakohtien miettiminen auttaa. Jos arkesi on kovin sosiaalista, palautuminen voi tarkoittaa yksinoloa. Jos taas arkesi on kovin hidasta ja yksinäistä, palauttava tekeminen voi olla ystävien näkemistä ja ihmisten ilmoille hakeutumista. 

“Oman palautumisen tason voi tunnistaa tunteena, me emme vaan aina kuuntele sitä tunnetta.”

Tauko on leikin paikka. On harha kuvitella, että tekemällä töitä joka minuutti saa enemmän aikaan. Tauot ovat nimenomaan se voimavara, joka antaa seuraavalle työrupeamalle energiaa. Älä siis syö ruokaasi työn äärellä vaan pidä ihan oikea lounastauko. Olet varmasti tehokkaampi sen jälkeen. Myös mikrotauot antavat mielelle ja keholle tilaa hengähtää. Ota arjen rutiiniksi minuutin pituiset hengitysharjoitukset tai laita lempibiisisi soimaan ja tanssahtele muutaman minuutin ajan. 

“Noin puolivälissä päivää on hyvä ottaa vähän pidempi breikki ja irrottautua töistä ihan täysin.”

Vedä rajoja ja luo rutiineja. Jokaisella meistä on oma rytmimme ja jotkut työt vaativat työskentelyä iltaisin ja öisin. Vaikka tekisit töitä päivänvalon sammuttua, yritä varata nukkumisen ja työn välille rauhallista aikaa. Jos teet ajatustyötä, vältä tekemästä iltaisin sellaisia töitä, jotka voivat jäädä mietityttämään. Valitse iltaan mieluummin selkeitä kokonaisuuksia, joilla on alku ja loppu. Vaikka työsi olisi epäsäännöllistä, yritä luoda arkeesi joitain rutiineja, joista pidät kiinni. Lähde kävelylle töiden päätteeksi, ota itsellesi rauhallinen hetki ennen töiden aloitusta – mitä vaan, mikä toimii. Jo pelkkä rutiinien olemassaolo vähentää ajatuskuormaa, kun sinun ei tarvitse joka kerta miettiä, mitä teet ja miten. 

Kuuntele lisää vinkkejä palautumiseen podcast-jaksosta. Löydät sen muun muassa Spotifysta.

Korvakuulokkeissa pehmeä naisääni kehottaa hengittämään. Olen tehnyt töitä aamusta iltaan ja hengitys on pinnallista. Ääni pyytää tarkkailemaan ajatuksia ja luopumaan niistä kohdassa, missä yksittäisestä ajatuksesta meinaa tulla juna eli ajatusketju. Tänään se on vaikeaa. Pitkän päivän jälkeen mieli on kuin päärautatieasema. 

Äänen mukaan tuossa ajatusten välisessä tauossa lepää meditoinnin idea. Kyky nauttia hetkestä, jossa ei synny mitään uutta. 

Siinä hetkessä ajatusjunakseni muodostuu, kuinka huonossa maineessa tyhjät hetket ovat. Ne yritetään työelämässä mieluummin aina täyttää jollain. Etätöissä palavereiden määrä maksimoidaan, kun fyysisiä siirtymiä ei tarvita. Keskusteluissa arvostetaan niitä, joilla on seuraava lause suussa valmiina, kun edellinen henkilö lopettaa puhumisen. Pysähtely, takeltelu ja ajatusten katkeaminen koetaan hidasteina, suorastaan noloina. 

Asiakaspalvelussa pitäisi ehtiä palvella asiakkaita ennen kuin he joutuvat jonottamaan. Virastoissa lomakkeita tulisi käsitellä nopeammin kuin niitä ehtii kunnolla edes lukea. Tärkeintä on saada suoritus rekisteröityä tai kassakuitti tulostettua.

Taukojen poisjättäminen syö väistämättä tekemisen laatua. Aito kuunteleminen muuttuu lähes mahdottomaksi, jos yrität samalla muodostaa oman seuraavan lauseesi. Se on kuin siivoaisi ja laittaisi ruokaa samaan aikaan. Imuriin kompurointia ja palanutta puuroa pannun pohjassa. Monen asian välillä suhaaminen ei ole millään tapaa tehokasta enkä ole kuullut kenenkään vielä nauttivan siitä. 

Ihmistä ei ole tarkoitettu suhaamisvälineeksi.

Biologiassamme on taukoja jo luonnostaankin. Päivien välissä on tauko. Sisään- ja uloshengityksen välissä on tauko. Ilman näitä taukoja koneistomme ei pysty fyysisesti toimimaan. 

Siksi suoritustenkin välillä kuuluisi olla tauko. Hetki hengittää syvemmin, hetki tuijottaa tyhjyyteen, hetki olla olematta kukaan tai mikään kenellekään. 

Koska taukoja harvoin kukaan antaa, niitä saa ainoastaan ottamalla. Ottaminen taas alkaa tauon paikkojen huomaamisella. Taukoja on lopulta tarjolla kaikkialla. Työpaikan vessassa ennen kuin astut ulos. Vastaamalla ei turhaan kokouskutsuun. Etäpalaverista poistumalla etuajassa. Lounasjonossa seistessä, jos jätät kännykän taskusta kaivamatta. 

Tauko syntyy, kun valitsee olla täyttämättä jokaista tilaa ja luopuu ajatuksesta, että juuri minun pitää olla aivan joka paikassa jatkuvasti. 

Jo pelkän biologiamme vuoksi jokaisella meillä on oikeus laittaa junaradat hetkeksi kiinni ja kiire pauselle. Kukaan ei ole korvaamaton eikä kone.

Kiireestä selviytyminen vaatii mielen ja kehon tuntemista ja kuuntelemista. Jooga antaa siihen hyvät välineet. Tässä muutama vinkki, joiden avulla sovellat joogasta oppimaasi tiukan työrupeaman keskellä.

Rehellisyys ennen kaikkea. Kun kehossa ja mielessä on paljon stressiä, tunnista ja tunnusta se. Usein stressin keskellä saattaa vaatia itseltään samaa suorituskykyä kuin rennompinakin aikoina ja sitten soimaa itseään hutiloinnista. Tiukassa tilanteessa auttaa, kun ensin myöntää olevansa tiukilla. Älä esitä kaikkivoipaa, edes itsellesi. Tunnustele myös, miltä stressi tuntuu kehossa. Hengitätkö pinnallisesti, käveletkö ripeämmin? Kun tiedät miltä olotila tuntuu, voit vaikuttaa siihen. Jo pelkkä hitaampi löntystely tai muutama pidempi hengityskierros auttavat rentouttamaan kehoa.

Intention asettaminen. Kun lautasella on liikaa kaikkea, on pakko priorisoida. Tässä auttaa joogasta tuttu, intention eli tarkoituksen asettaminen. Päätä päivän aluksi, mikä tai mitkä pari asiaa ovat tärkeimmät saada hoidetuksi tänään. Kun olet asettanut intentiosi, pysy uskollisena sille. Älä anna työkavereilta tai sähköpostista tulvivien pyyntöjen sanella sitä, missä tahdissa teet ja mitä. Stressin tunne helpottaa, kun tunnet, että olet päiviesi kunkku etkä orja. Vältä kyllän sanomista kaikelle, mikä ei auta prioriteettejasi eteenpäin.

Älä esitä kaikkivoipaa, edes itsellesi.

Sthira sukha. Joogan ytimessä ovat käsitteet sthira ja sukha. Niillä tarkoitetaan jämäkkyyttä ja rentoutta. Jokaisessa asanassa tulisi olla näitä molempia. Sama pätee arkeen. Jos huomaat itsesi vain suorittamassa to do-listaa jämäkästi, kysy itseltäsi: voisinko tehdä töitäni rennommin? Rentous voi tarkoittaa sitä, että sallit itsellesi jonkin asian tekemiseen puoli tuntia ylimääräistä aikaa. Näin vältyt puristavalta kiireen tunteelta. Mieti työtä kuin soturi 2 -asanaa. Tarvitset vahvat jalat ja suorat käsivarret löytääksesi voiman kehosta. Tarvitset kuitenkin myös rennot hartiat ja pehmeät kasvot, voidaksesi hengittää ja välttää jumit niskassa.

Savasana. Joogassa jokainen harjoitus päättyy savasanaan, loppurentoutukseen, joka tunnetaan myös kuolleen miehen asanana. Se on pieni välikuolema, tauko asioiden välissä. Joogassa sen sanotaan olevan jopa tärkein pala harjoitusta. Hetki, jolloin keho ja mieli sulattelevat kaikkea tekemääsi ja palautuvat kohti seuraavaa. Saman voit tehdä myös töissä. Ota puurtamisen oheen hetkiä, jolloin voit katsoa mitä olet saanut aikaan ja tuntea tyytyväisyyttä. Vähintään päivän päätteeksi mutta miksei myös vaikka lounastauolla.

Mieti työtä kuin soturi 2 -asanaa.

Kiitollisuus. Kiireen alla on ymmärrettävästi vaikea tuntea kiitollisuutta työstä. Kuitenkin moni meistä on saanut valita ammattimme tai työroolimme. Palauta siis mieleesi, miksi olet valinnut tehdä sitä mitä teet. Mitkä ovat ne jalokivet, jotka tekevät kivikasasta hieman kevyemmän kantaa? Saatko toteuttaa itseäsi tai oppia uutta? Jalokivi voi myös olla jokin tapa tehdä töitä. Jos etätyö on mahdollista ja auttaa sinua rentoutumaan, voitko lisätä sitä? Tai jos kaverin kanssa nautittu lounas on viikkosi kohokohta, sovi lounastreffejä useammin. Tunnelissa on aina valoa jossain kohtaa, huomaa se ja pyri sitä kohti.