Aurora Airaskorpi

Yin-sanalla viitataan kiinalaisesta mytologiasta peräisin olevaan yin & yang -symboliin, jossa musta yin-alue edustaa muun muassa pimeyttä, yötä, hiljaisuutta, passiivisuutta ja feminiinisyyttä verrattuna valoisaan, aktiiviseen ja maskuliiniseen yang-alueeseen. Näin ollen yin-jooga nähdään usein vastakohtana dynaamiselle, yang-tyyliselle, joogaharjoitukselle. 

Usein yin-joogan opetukseen yhdistetään kiinalaisen filosofian tai lääketieteen perusteita mutta tämä ei ole välttämättömyys. Osa opettajista lähestyy yiniä puhtaasti anatomian ja fysiologian näkökulmasta. Jos menet yin-tunnille, harjoituksen sisältö voi siis vaihdella opettajasta riippuen. 

Alla esittelemme viisi tulokulmaa yin-joogaharjoitukseen, joihin saatat törmätä joogatunneilla. 

Kehon kudoksiin kohdistuva harjoitus

Eräs yin-joogan pioneereista, Sarah Powers, on asettanut yin-harjoitukselle kolme periaatetta: asetu asentoon sopivalle syvyydelle, pysähdy ja pidä asento jonkin aikaa. Sopivalla syvyydellä viitataan siihen, että yin-asanoissa ei tyypillisesti tavoitella maksimaalista venytystä vaan mietoa tunnetta. Kun asanoissa viivytään useita minuutteja, asanan intensiteetti kasvaa usein ajan kuluessa.

Yin-asanat ovat pitkäkestoisia, matalan intensiteetin venytyksiä, jotka tarjoavat tavan kuormittaa kehoa. Yin-asanoissa ei hakeuduta maksimaaliseen venytykseen, vaan kehon annetaan lempeästi adaptoitua venytykseen ajan ja painovoiman avulla. Venytys on yksi kuormituksen muoto ja keho adaptoituu ja vahvistuu kuormituksesta.

Kaikki liikkuminen kohdistuu aina sidekudoksiin, myös yin-jooga. Kehomme on täynnä sidekudosta. Venytys kohdistuu niin venytettävien alueiden sidekudoksiin, eli esimerkiksi eteentaivutuksissa koko takaketjun sidekudoksiin, kuin myös alueen lihaksiin.

Yleisesti voimme siis todeta, että yin-jooga kuormittaa kehoa. Lempeästi tehtynä se voi auttaa palauttamaan lihaksen lepopituuden, hoitaa sidekudosrakenteita sekä ylläpitää niiden kuntoa.

Osa opettajista sisällyttää yin-harjoitukseen myös faskia- tai triggerpalloilla tehtävää painelua tai hierontaa. Pallojen käytön pyrkimyksenä on esimerkiksi tukea sidekudosten nesteytymistä ja hajottaa niihin syntyneitä, liikettä rajoittavia “solmuja” eli kollageenikuitujen kiinnittymiä. Sidekudosten ja yin-joogan yhteydestä on kuitenkin vielä toistaiseksi hyvin vähän tutkimustietoa, joskin akateeminen kiinnostus sidekudosten manipulointia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Joogayhteisössä käydään kuitenkin keskustelua siitä, kuinka paljon ja millaisilla tekniikoilla on mahdollista vaikuttaa sidekudoksiin. 

Meridiaaneja stimuloiva harjoitus

Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että kehon läpi kulkee energiakanavia eli meridiaaneja. Kukin meridiaani on yhteydessä tiettyihin kehonosiin ja sisäelimiin. Kun meridiaanit ovat tasapainossa, keho voi hyvin. Erilaiset kiinalaisen lääketieteen menetelmät käsittelevät meridiaaneja tai niiden varrella sijaitsevia akupisteitä. Yin-joogaa voidaan pitää yhtenä, hyvin lempeänä, tapana luoda tunnetta tai painetta tietyn meridiaanin alueelle. Apuna voidaan käyttää joogavälineitä, kuten blokkeja, vyötä, bolsteria tai faskiapalloja. 

Siitä, kuinka suoraan yin-asanoilla voidaan vaikuttaa meridiaaneihin, voidaan olla montaa mieltä. Kuitenkin jo pelkästään huomion suuntaaminen tietylle alueelle kehossa voi tukea kehotietoisuutta ja siten hyvinvointia tietyllä kehon alueella.  

Vuodenaikoja kunnioittava harjoitus

Vuodenaikojen vaihteluun perustuva seasonal yin on harjoitus, joka hyödyntää kiinalaisen lääketieteen elementtiteoriaa ja räätälöi harjoituksen kunkin vuodenajan pohjalta. Kiinalainen lääketiede jakaa vuoden viiteen kauteen ja elementtiin (vesi, tuli, maa, puu, metalli). Kullekin kaudelle on nimetty erilaisia fyysisiä ja symbolisia ulottuvuuksia. Kuhunkin vuodenaikaan kuuluvat myös tietyt meridiaanit, ja näin ollen kesällä ja syksyllä tehdään siis erilaista yin-harjoitusta. 

Kiinalaisen elementtiteorian ajatuksena on, että tiettynä vuodenaikana kehoon ja mieleen syntyy helpommin tiettyjä puutostiloja. Siksi seasonal yin -harjoitus räätälöidään ehkäisemään epätasapainoa kehossa ja tukemaan elämänvoiman eli qin virtausta kehossa. 

Meditaatiivinen harjoitus

Yin-joogaa voi lähestyä myös puhtaasti mielen rauhoittamisen näkökulmasta. Yin-asanoissa vietetyt pitkät pysähdykset toimivat itsessään lyhyinä meditaatioina, ja monelle opettajalle on luontevaa yhdistää yin-harjoitukseen istuvaa meditaatiota tai syvärentoutusta, kuten jooganidraa. Näin ollen yin-joogasta ei tarvitse tavoitella minkäänlaista fyysistä hyötyä vaan sen voi nähdä pelkästään tasapainottavana, henkisenä ja hermostoa rauhoittavana harjoituksena. 

Juurikin hermoston rauhoittuminen eli parasympaattisen hermoston aktivoiminen on syy siihen, miksi yinistä tulee usein hyvä olo. Hitaus ja passiivisuus tarjoavat keholle kaivattua lepoa ja laskevat stressitasoja. Meditatiiviseen tilaan pääseminen voi rauhoittaa mieltä ja vähentää ahdistusta. 

Restoratiivinen harjoitus

Moni pitää yin-joogaa restoratiivisena eli palauttavana harjoituksena, ja sitä se voi ollakin, jos yiniä vertaa dynaamiseen vinyasa flow -harjoitukseen. Teoriassa restoratiivinen jooga ja yin-jooga ovat kuitenkin kaksi eri harjoitusta. 

Restoratiivisen joogan pyrkimyksenä on auttaa kehoa lepäämään ja aktivoida parasympaattista hermostoa. Näin ollen restoratiivisilla asanoilla ei pyritä venyttämään kehoa tai saamaan aikaan tuntemuksia, vaan asentojen päätarkoitus on tukea lepoa, jotta keho voi palautua ja uusiutua – kuten unen aikana. Joogavälineitä käytetään asanoissa tarkoituksenmukaisesti keventämään asanoita ja purkamaan jännityksiä kehosta. Asanoissa viivytään pidempään kuin yin-asanoissa keskimäärin, noin 5–20 minuuttia kerrallaan.

Moni opettaja yhdistää restoratiivisia elementtejä myös muihin yin-harjoituksiin, ja esimerkiksi loppurentoutus voidaan kaikenlaisessa yinissä tehdä hyvin tuetusti joogavälineiden varassa.

Sopiiko yin-jooga minulle?

Niin ihanaa kuin yin-jooga onkin, sekään ei välttämättä sovi kaikille. Koska jokaisen keho ja mieli on erilainen, ainoastaan oman kehon opiskelu paljastaa, onko yin-jooga itselle sopiva joogan laji. Tunnin aikana ja sen jälkeen on hyvä seurata kehon ja mielen tuntemuksia ja tutkailla, palveleeko harjoitus omia tarpeita.

Pelkkä hyvä olokaan ei aina kerro koko totuutta. Esimerkiksi valmiiksi yliliikkuvat ihmiset tuntevat usein vetoa yin-joogaan vaikka yliliikkuvuuden paras vastapaino olisi kehoa vakauttava, dynaaminen liike. Hyvin aktiiviset ja paljon liikkuvat ihmiset taas saattavat pitää yin-joogan pysähtyneisyyttä luotaantyöntävänä, vaikka hermosto saattaisikin sitä nimenomaan kaivata.

Koska kaiken joogan pyrkimyksenä on tasapaino, erilaisia joogasuuntauksia ja tyylejä kannattaa kokeilla ja tunnustella avoimin mielin. Usein paras yhtälö syntyy mahdollisimman monipuolisesta, kehoa ja mieltä eri tavoin harjoittavasta liikkeestä ja levosta. 

On ok harjoittaa joogaa filosofiasta piittaamatta – onhan elämässä tarpeeksi ajateltavaa jo muutenkin. Joogafilosofia on kuitenkin perinteikäs ja pätevä self helpin muoto, joka voi auttaa syventämään joogaharjoitusta ja sataa hedelmää myös elämään joogamaton ulkopuolella. Jos haluat esimerkiksi vapautua muiden ihmisten mielipiteistä, vähentää tarvetta kontrolloida elämää tai kokea muutakin kuin loputonta riittämättömyyttä, joogafilosofia on oiva tuki itsensä kehittämiseen. 

Oma kokemukseni joogina ja jooganopettajana on, että jos joogaa harjoittaa vuosikausia, on miltei mahdotonta olla omaksumatta sen filosofiaa. Vaikkei filosofiaa edes varsinaisesti opiskelisi vaan keskittyisi pelkkiin asanoihin, fyysisen kehon harjoitteet alkavat lisätä tietoisuutta myös mielestä, ajatuksista ja arjen pienistä valinnoista. Itse olen huomannut joogan auttaneen minua esimerkiksi armollisuudessa sekä elämän vastaanottamisessa sellaisena kuin se tulee, ja oppinut päästämään irti asioista, joihin tekisi mieli takertua. 

Mihin joogafilosofia perustuu?

Tyypillisesti joogafilosofian peruspakettina pidetään Patanjalin joogasutria ja niissä esiteltyä joogan kahdeksanhaaraista polkua. Patajali oli eräänlainen viisas tietäjä, jonka kerrotaan eläneen 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hänen tiedetään kirjoittaneen lukuisia muinaisia tekstejä, joissa käsiteltiin muun muassa joogaa ja sanskritin kieltä. Patanjalin, kuten monien muidenkin intialaisten tietäjien ympärillä on kuitenkin paljon mystiikkaa eikä hänen elämäntarinastaan ole juurikaan varmaa tietoa. Hänen perintönsä, joogan kahdeksan haaraa, jatkaa kuitenkin elämäänsä monen modernin joogakoulun perusopetuksessa. 

Mitkä ovat joogan kahdeksan haaraa?

Joogan kahdeksan haaraa muodostavat selkärangan joogan opiskelulle. Haarat voidaan nähdä myös vaiheina, jolloin vaiheiden välille syntyy lineaarinen polku: päästäkseen seuraavaan on selviydyttävä edellisestä. Käytännössä haaroja harjoitetaan nykypäivänä irrallisina toisistaan, ja asanaharjoitus on monelle ainoa joogan haara, jonka he osaavat nimetä. Jos kuulut tähän joukkoon, ei hätää, tämän lunttilistan avulla pärjäät vaativammissakin joogakeskusteluissa kuin munkki luostarissa. 

Joogafilosofiassa haarat jäsennellään kahteen ryhmään (yamat ja niyamat) ja loput kuusi ovat itsenäisiä osioita. Koska joogan kahdeksan haaraa sisältävät paljon keskenään samankaltaisia käsitteitä, itseäni auttaa jakaa haarat neljään ryhmään: asenteet, elämäntavat, harjoitteet ja mielentilat. 

Ryhmittely on kuitenkin vain oma tapani selkeyttää monimutkaista järjestelmää ja voit halutessasi rakentaa tilalle oman ryhmittelysi, piirtää miellekartan tai kertoa käsitteet tarinan muodossa. 

Ryhmä 1: Asenteet eli yamat

Yamat luovat joogan moraalisen perustan ja niitä on viisi: 

• Ahimsa tarkoittaa väkivallattomuutta itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Väkivallattomuus pitää sisällään sekä teot että ajatukset. On rohkaistavaa pyrkiä kohti lempeyttä ja harmoniaa, poispäin ilkeydestä ja vihamielisyydestä. 
• Satya tarkoittaa totuudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Satyaa voi harjoittaa joogamatolla olemalla täysin rehellinen itselleen siitä, mitä oma keho ja mieli kulloinkin kaipaa ja kestää. Ihmissuhteissa satya voi tarkoittaa oman vastuun kantamista ja luottamuksen viljelemistä ympärillään. 
• Asteya rohkaisee olemaan varastamatta muilta. Filosofisesti ajatellen, ihminen on ahne ja varastaa muilta jo sillä, että hän hankkii itselleen maallista omaisuutta muiden kustannuksella, esimerkiksi halpatyövoimalla tai luontoa tuhoavilla tuotantotavoilla. Varastaminen voi ilmetä myös joogamatolla niin, ettei kunnioita toisten tilaa ja rauhaa ja “varastaa” heidän hiljaisuudestaan pitämällä meteliä tai juttelemalla. Asteya rohkaisee luottamaan siihen, että ihminen saa kaiken, mitä tarvitsee. Näin voi myös antaa takaisin siitä hyvästä, minkä on saanut. 
• Brahmacharya voidaan kääntää pidättäytyneisyydeksi eli esimerkiksi seksuaalisen energian varastoimiseksi. Laajemmassa merkityksessä brahmacharya merkitsee energian käsittelyä ja suuntaamista tiedostavalla tavalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oman energian säännöstelyä tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka imevät itsestä voimia. Bramacharyan toteuttaminen tarkoittaa myös itsensä ravitsemisesta tavoilla, jotka täyttävät omat varastot. Pohjimmiltaan kyse on siis antamisen ja ottamisen tasapainosta. 
• Aparigraha tarkoittaa takertumattomuutta. Sen mukaan ihminen on vapaa, kun hän ei anna itsensä ulkopuolisten asioiden hallita hänen tyytyväisyyttään. Aparigraha rohkaisee näkemään elämän runsauden tilanteessa kuin tilanteessa ja olemaan kiinnittymättä mihinkään tiettyyn omaisuuteen, kokemukseen, ihmissuhteeseen tai tunteeseen. 

Ryhmä 2: elämäntavat eli niyamat

Niyamat edustavat joogin arvostettavia elämäntapoja:

• Saucha viittaa puhtauteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Käytännössä se tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että käyt suihkussa ja huolehdit henkilökohtaisesta hygieniasta mutta myös kodistasi ja elinympäristöstäsi. Ajatusten tasolla se tarkoittaa negatiivisten ajatuskierteiden ja ilkeyden välttämistä ja hyvyyteen keskittymistä. 
• Santosha tarkoittaa täyttymystä ja taitoa arvostaa sitä, mitä sinulla on, sen sijaan että jatkuvasti tavoittelet jotain enemmän. Santosha on siis vastakohta riittämättömyydelle: kokemus siitä, että elämä sellaisenaan riittää ja pystyt olemaan läsnä etkä elä jatkuvassa kaipuussa ja tyytymättömyydessä. 
• Tapas tarkoittaa itsekuria eli kykyä asettaa rajoja itselle ja hillitä omia tunnereaktioita ja mielihaluja. Vaikka tapas tuo sanana mieleen lähinnä espanjalaiset juustopöydät, sana viittaa sanskritin kielessä tuleen ja polttamiseen. Sisäistä paloa pidetään hyvänä asiana, koska se saa aikaiseksi toimintaa ja kehitystä mutta itsekuria tarvitaan, jotta tuli ei leimahtele vaan palaa lempeänä hiilloksena ja synnyttää siten positiivista kehitystä ympärilleen. Käytännössä tapas on sitä, että harjoittaa joogaa kerran viikossa, tapas on sitä, että kokeilee istua meditaatiossa 10 minuuttia, tapas on sitä, että ei luovuta haasteiden edessä.
• Svadhyaya viittaa itsetutkiskeluun ja opiskeluun eli haluun ymmärtää omaa itseä paremmin ja kehittyä ihmisenä. Jooga rohkaisee tutustumaan itseensä, koska sitä kautta tutustuu myös johonkin itseään suurempaan, kutsutaan sitä sitten sieluksi, jumaluudeksi tai universaaliksi yhteydeksi. Itsetutkiskelun ytimessä on kysymys miksi? Miksi harjoitan tietynlaista joogaa, miksi käyttäydyn tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, miksi teen tällaisen valinnan? Kysymällä yhä uudelleen miksi-kysymystä, voi oppia paljon omasta käytöksestään, maailmasta ja suhteestaan muihin ihmisiin, ja päästä kiinni oman käytöksen juurisyihin. 
• Isvara pranidhana voidaan kääntää epäsuorasti antautumiseksi. Se tarkoittaa vallan ja hallinnan luovuttamista jollekin itseään suuremmalle, olkoon se jälleen universumi, jumaluus tai mikä vaan, mikä resonoi oman maailmankatsomuksen kanssa. Tämän elämäntavan pyrkimyksenä on hyväksyä, että maailmassa on jotain suurempaa kuin minä itse eikä kaikkea voi hallita. Antautuminen edellyttää irti päästämistä ja elämän vastaanottamista sellaisena kuin se kulloinkin tulee. 

Ryhmä 3: Harjoitteet

Joogan kahdeksan haaraa pitävät sisällään kolmenlaisia harjoitteita ja ne ovat asana, pranayama ja pratyahara.

Asana kääntyy asettamiseksi tietyllä tavalla ja sillä viitataan joogan fyysisiin asentoihin ja niistä muodostuvaan harjoitukseen. Vaikka asanat ovat tunnetuin joogan haara, on tärkeä huomata, että ne ovat joogan kahdeksanvaiheisen polun keskellä eli vain yksi askel koko matkalla. 

Pranayama tarkoittaa elämänvoiman kuljettamista hengityksen avulla. Käytännössä sillä viitataan joogan hengitysharjoituksiin, joihin kuuluvat esimerkiksi vuorosierainhengitys, ujjayi-hengitys ja laskuilla tehtävät hengitysharjoitukset. 

Pratyaharalla viitataan aistiärsykkeistä vetäytymiseen. Se tarkoittaa sisäänpäin kääntymistä ja ympäröivän maailman hiljentämistä. Pyrkimyksenä on löytää tila, jossa mieli ja keho pysyvät rauhallisina ja vakaina huolimatta itseä ympäröivistä olosuhteista. Pratyaharaa harjoitetaan esimerkiksi jooga-asanaharjoituksessa: vaativissakin asanoissa pyrimme löytämään rauhan ja pitämään huomiomme omalla matolla sen sijaan, että häiriintyisimme asanoiden tuomasta haasteesta tai muiden joogien tekemisistä. Tämä taito on kuin supervoima myös arjessa. Jos onnistuu esimerkiksi hiljentämään liikenteen melun tai häiritsevän keskustelun pois omasta tietoisuudestaan, sisäinen rauha säilyy mukana kaikkialla. 

Ryhmä 4: Mielentilat

Joogan kahdeksan haaraa pitävät sisällään kolmenlaisia mielentiloja ja ne ovat dharana, dhyana ja samadhi.

Dharana tarkoittaa keskittymistä, joka on tavallaan seurausta aistiärsykkeistä vetäytymistä. Jos pääsee tilaan, jossa ympäröivät olosuhteet eivät häiritse, on mahdollista keskittyä käsillä olevaan asiaan, kuten jooga- tai meditaatioharjoitukseen tai vaikka ruoanlaittoon. Länsimainen vastine dharanalle on flow-tila. 

Dhyana merkitsee meditatiivista tilaa, jossa ihminen uppoutuu meditaatioon täysin. Dhyana ei siis niinkään tarkoita meditaatioharjoituksia vaan niiden kautta saavutettavaa kokemusta. Erilaisilla meditaatioharjoituksilla ei joogassa ole itseisarvoa vaan ne ovat reittejä tilaan, jossa ihminen on yhtä meditaation kanssa ja hyväksyy pelkän olemisen. 

Samahdi on tila, jota pidetään joogan perimmäisenä pyrkimyksenä. Sanan voi kääntää esimerkiksi valaistumiseksi, täyttymykseksi tai autuudeksi. Samadhi ei kuitenkaan ole mikään todellisuudesta irrallinen kokemus, jossa ihminen leijailee elämän yläpuolella täydellisessä autuudessa ja pursuaa rakkautta. Samadhi on ennemminkin kyky nähdä elämä juuri sellaisena kuin se on ja kokea täyttymystä, joka ei ole riippuvainen olosuhteista, tunteista, muista ihmisistä ja mielihaluista. 

Hyviä lisälähteitä joogafilosofian itseopiskeluun: 

B.K.S Iyengar: Light on Yoga (1966)

Matti Rautaniemi: Joogan historia (2020)

Ekhart Yoga: The 8 Limbs of Yoga explained 

Niin ihanaa ja zeniläistä kun jooga onkin, siihenkin voi kyllästyä. Jos aurinkotervehdyksiä toistaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, ja vuodesta toiseen, on todennäköistä, että jonain päivänä – luultavasti useampanakin – tekee mieli vaihtaa tervehdykset hyvästeihin. Kyllästymisessä on usein kyse jonkinlaisesta joogajumista – enkä nyt tarkoita fyysistä jumia vaan henkistä “tämä tökkii, en pääse eteenpäin, ei kiinnosta” -tyyppistä vastareaktiota. 

Jumin äärelle on hyvä pysähtyä, koska siitä voi olla omalle harjoitukselle paljon hyötyä. 

Itse en olisi koskaan valmistunut joogaopettajaksi ilman tympääntymistä. Koin ensimmäisen joogajumini, kun olin harrastanut joogaa noin kymmenen vuotta ja edennyt systemaattisesti yhä haastavampiin asanoihin. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että käsilläseisonnan tuolla puolen ei enää olisi haasteita ruksittaviksi. Mitäs sitten, kysyin itseltäni ja opettajiltani.

Ratkaisuni oli opiskella lisää, koska arvelin, että suunnanpuute ei ollut merkki siitä, että jooga olisi läpikoluttu. Hakeuduin opettajakoulutukseen. Se toi uutta happea harjoitukseen useaksi vuodeksi. Mutta jumeja on tullut vastaan senkin jälkeen. Viimeksi vuonna 2020 otin puolen vuoden tauon opettamisesta, koska koin, ettei minulla ollut mitään uutta annettavaa. Harjoitin joogaa vain itsekseni ja itselleni. Se muutti harjoitustani ja opettajuuttani. 

Enkä suinkaan ole ainoa, joka jumittuu. Miltei jokainen pitkään joogannut tai joogaopettaja on kohdannut jakson jos toisenkin, jolloin on joutunut luopumaan harjoituksesta tai muuttamaan sitä radikaalisti. 

Rootsin pitkäaikainen opettaja Jenni Räikkönen törmäsi täysstoppiin ensimmäisenä koronakeväänä. Kotiharjoitus ei enää antanut sitä hyvänolon tunnetta, mihin hän oli tottunut. Ensin hän koitti puskea olotilan läpi. “Yritin löytää takaisin harjoitukseeni yhä uudelleen niinäkin hetkinä, kun ei yhtään tehnyt mieli. Rutiiniin sitoutuminen oli ollut minulle joogaharjoituksessa tärkeää, ja aiemmin innostus oli aina palannut. Nyt niin ei kuitenkaan käynyt, vaan harjoitus tuntui vain lisäävän henkistä ja fyysisistä uupumusta. Lopulta oli pakko pitää tauko.”

Kun oma joogaharjoitus oli vaihtopenkillä, Jenni löysi uuden rutiinin: päivittäiset pulahdukset meriveteen. Kun voimat palautuivat, myös vanha kestävyysjuoksuharrastus palasi elämään. Huomio siirtyi hetkeksi muualle ja joogan harjoittamisesta tuli sallivampaa. “Päätin, että riittää, jos vain laskeudun matolle. Katson mitä tapahtuu enkä odota itseltäni mitään. Tuo aika opetti armollisuutta omaa harjoitusta kohtaan.”

Joogaharjoitus voi tulla haastetuksi myös elämäntilanteen muuttuessa. Jo 20 vuoden ajan joogaa harjoittanut joogaopettaja Meri Mort joutui laittamaan joogan tauolle, kun oma lapsi tuli taaperoikään. “Vauvavuotena vielä jaksoin joogata, mutta seuraavana vuonna väsymys otti vallan. En vain jaksanut, oli pakko luopua säännöllisestä harjoituksesta.” Harjoituksen vähentäminen tuntui henkilökohtaiselta kriisiltä, olihan jooga ollut niin tiivis osa arkea. Lopulta irtiotto joogasta oli kuitenkin hyvä mahdollisuus tutkia omaa suhdettaan lajiin ja muuttaa harjoitusta. 

“On hyvä muistaa, että me emme ole olemassa joogaa varten vaan jooga on olemassa meitä varten”, Meri sanoo. Hän ajattelee, että aloittelijan on tärkeää luoda joogasta rutiini, jotta lajista tulee osa elämää. Kun rutiini on olemassa, sen kadottamista ei enää tarvitse pelätä. Tauotkin ovat osa harjoituksen kehittymistä. 

Ratkaisu numero yksi: Joskus parasta joogaa on se, että ottaa lepoloman harjoituksesta. Luo tilaa jollekin muulle, ja keskittyy elämän muihin osa-alueisiin. Jumi vapautuu, kun kurinalaisuus putoaa harteilta. 

Tylsyyttä ei tarvitse poistaa 

Kaikki joogajumit eivät kumpua samasta lähteestä ja jumi voi joskus avautua ilman taukoakin. On tärkeä tunnistaa, onko jumissa kyse esimerkiksi tylsistymisestä, oman elämäntilanteen kuormittavuudesta tai arjen rutiinien muutoksesta. Syiden ymmärtäminen voi vaatia joskus syvällisempääkin filosofista pohdintaa. “Jos joogaharjoitus tylsistyttää, kannattaa kysyä itseltään, mitä tylsyys oikeastaan on”, Meri kehottaa. 

Tylsyyden tappaminen ei aina tapahdu lisäämällä virikkeitä harjoitukseen. Esimerkiksi hektisessä elämäntilanteessa voi olla vaikea sietää pysähtymistä ja hiljaisuutta. Kuitenkin juuri silloin tylsyys voi olla tarpeellista. 

Tylsältäkin tuntuvasta harjoituksesta voi aina löytää jotain kiinnostavaa. Sekä Meri että Jenni ovat löytäneet joogan yhä uudelleen keskittymällä sen pieniin, yksinkertaisiin ulottuvuuksiin. Meri kertoo palaavansa aina joogan perusteisiin, jos kaipaa jotain uutta. “Välillä pitää poisoppia kaikki ne kerrokset, joita lajin päälle on kasannut. Näin voi nähdä, mikä on alun perin tuonut lajin ääreen.”

Jos oma harjoitus tökkii, Jenni pyrkii katsomaan sitä eri näkökulmasta muuttamalla jonkin yhden asian. “Kun valmistuin joogaopettajaksi, oma harjoitukseni oli hetken aikaa myllerryksessä. Silloin luovuin joksikin aikaa taustamusiikista ja aloin harjoitella hiljaisuudessa. Se näytti harjoituksen uudessa valossa”, Jenni kertoo.  

Ratkaisu numero kaksi: Karsi harjoitusta ja yritä löytää tylsyyden keskeltä jokin kiinnostava asia. 

Nautinnon pohjalla on suhde omaan itseen

Suhde joogaan voi vaikeutua myös siksi, että suhde omaan itseen on kateissa. Silloin uusi joogasuuntaus tai opettaja voi auttaa hahmottamaan oman harjoituksen eri tavalla ja herättää uteliaisuuden kehoa ja mieltä kohtaan. Sama harjoitus on aivan erilainen, jos sen pystyy aistimaan täysin. Jos yhteyttä ei ole, hyvin aistillisestakin harjoituksesta tulee pelkkä suoritus. 

Tympääntyneessä tai väsyneessä mielentilassa on hyvä muistaa, että joogassa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pelkät asanat. Jos liikkuva harjoitus ei juuri nyt motivoi, tilalle voi tuoda pranayaman, meditaation tai joogafilosofian pohdiskelun. Mikä tahansa, mikä vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja mieleen, voi tönäistä sopivalla tavalla eteenpäin. 

Joogajumi on myös hyvä hetki havainnoida sitä, mikä joogan merkitys itselle oikeastaan on. 

Meri muistuttaa suhtautumaan kadottamiseen mahdollisuutena. “Kun jotain katoaa, jotain muuta tulee tilalle.” Voi olla, että päälläseisonta menettää merkityksensä mutta armollisuus itseä kohtaan kasvaa. Silloin kyse ei ole häviöstä tai menetyksestä vaan ehkä tarpeellisestakin kehityksestä omassa harjoituksessa. 

Ratkaisu numero kolme: Vie itsesi jonkin uuden äärelle. Vaihda opettajaa, tyylisuuntaa tai kokeile jotain, mikä on pois mukavuusalueeltasi. 

Kysy tämä kysymys itseltäsi, jos haluat kehittää harjoitustasi

Kuten ihmissuhde, myös joogasuhde tarvitsee kyseenalaistamista ja suurennuslasilla tarkkailua aika ajoin. Voi olla, että jooga on alun perin tullut elämään selkäkipujen tai unettomuuden torjumiskeinoksi tai yhdeksi liikuntamuodoksi muiden joukossa. Ajan myötä se on kuitenkin saattanut saada uusia sävyjä. Jumi on hyvä hetki pysähtyä kysymään, mitä jooga merkitsee itselle juuri nyt.

Jos tähän löytää vastauksen, löytää mitä luultavimmin myös reitin eteenpäin. Vastauksia on yhtä monta kuin joogan harjoittajiakin. Merille jooga on tunne itseä laajemmasta yhteydestä ja yhteisöön kuulumisesta, Jennille omaan kehoon palaamista, minulle se on mielenrauhaa ja henkisyyden äärelle pysähtymistä.

Mitä jooga on sinulle?